17.3.2014

Mitäpä se mies ei naistensa vuoksi tekisi... ;)

Terveisiä perheestä! :)

***************

Olipa kerran erityisen urhea aikuinen Mies, joka oli jo useampana päivänä peräkkäin joutunut kuuntelemaan 7-vuotiaan tyttärensä vaatimuksia uuden kynäterottimen hankinnasta. Tytär valitti, että hänen säiliöterottimestaan oli irronnut terotinosa, jonka teräosatkin olivat hajonneet niin, ettei sillä voinut mitenkään päin terottaa kynää. Valitettavasti tietyissä asioissa tällä sadun Miehellä oli hirmuisen huono muisti, eikä hän näin ollen millään kauppareissulla muistanut ostaa uutta terotinta, vaikka epätoivoisesti aina lupasi, lupasi ja jälleen lupasi. Tytär alkoi jo tosissaan hermostua ja kysellä kiivaasti mikä Miehessä on vikana, kun vaikuttaa siltä, ettei sillä ole hänelle mitään väliä, saako lapsi kynää terotettua vai ei!

Viimein tilanne kärjistyi suorastaan katastrofaaliseksi, kun koko perhe kauhukseen huomasi, että rikkinäinen terotin onkin mahdollisesti koko kodin ainoa tallessa oleva terotin ja tyttären läksyjen teko uhkasi viivästyä tylsäteräisen kynän vuoksi. Nyt Mies röyhisti rintaansa ja ryhtyi toimeen. Hän alkoi sankarin elkein pelastaa tilannetta silläkin uhalla, että hän sairasti parhaillaan todella kovaa miesflunssaa. Jokainen Mies tietää, että miesflunssan ollessa päällä, ei kannattaisi tehdä muuta kuin maata sohvalla, katsella formuloita (vaikka uusintana) ja juoda kipoittain kuumaa rommia!
Mutta sitäpä ei tämä Mies nyt tehnyt. Hän ryhtyi korjaamaan tyttärensä terotinta ja touhutessaan möyhysi suureen ääneen, että "Kai nyt yhden terottimen voi korjatakin, ei kaikkea aina tarvitse lähteä ostamaan!" Mies ei lannistunut edes siitä, että tytär katsoi isäänsä hitaasti ja totesi lakonisesti, että "Just joo" ja lähti ulos.

Aivan aluksi Mies tyhjensi keittiön kaapit ja toivoi löytävänsä kauan sitten kadonneen metallisen terottimen, jota voisi käyttää rikkinäisen tilalla. Ihme kyllä, terotin löytyi ja siitäkös Mies sai todellisen virtapiikin!

Seuraavaksi kaappeja tongittiin, jotta löytyisi tarkoituksenmukainen pikasuperliima. Miehen riemuksi sekin löytyi melko nopeasti. 
Mutta valitettavasti hyvä onni päättyikin hetkellisesti tähän. Avatessaan superliimatuubia, liimaa roiskahti Miehen käsille. Vaistomaisesti Mies suojasi käsillä kasvojaan, jolloin liimaa joutui jo muutenkin miesflunssan kourissa piehtaroivan Miehen silmiin ja siitä säikähtäneenä Mies hirnui keittiössä, että kuulemma kirvelee silmiä. Vaikerruksen lomasta saattoi erottaa seuraavia parahduksia:

"aiiiii, juma***ta, nyt sitä meni silmiin! Kirvelee!"
ja
"ei taivas, sitä on joka puolella, nyt se pitää saada pyyhittyä!"
ja
"miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, mistä sitä noin kamalasti tursuaa? Ei s***na, se ei lopu ollenkaan!"
ja
"Aaarrrgghhhhh...!!"
Keittiössä heilui Mies liimatuubi toisessa ja terotin toisessa kädessä vuoroin vaikertaen, vuoroin merimiehekkäästi manaten. Välillä kuului kovaa yskän röyskytystä, välillä niistämistä ja nuhaista tuhistusta. "Huhhuh, kun tällaista sairaana joutuu tekemään, kyllä mä olen sitten hyvä Mies", Mies huokaili ja henkisesti taputteli itseään päähän.

Raivoisan liimatuubitaistelun jälkeen, Mies sai kuin saikin terotinosan liimattua kiinni säiliön kanteen ja sitten odoteltiin muutama minuutti liiman kuivumista.
Muutaman minuutin kuluttua:
"Ei juma***ta, liimasinko mä nyt sen liian sivuun!?! Ei voi olla!! Siis eikö tää kynä nyt enää mahdu tuohon reikään?!? No johan tästä homma tuli!"
Tässä kohtaa oli todella sivullisilla naurussa pitelemistä, yleisö istui onneksi selin ja kaikki purivat huultaan verille, etteivät nauraisi. Nyt ei todellakaan ollut oikea hetki nauraa. Sankarilla on miesflunssa ja sen vallitessa joutuu vielä tuon tyyppisiin ruumiillisiin töihinkin!

Yhtäkkiä pitkä hiljaisuus laskeutui taistelutantereelle. Yleisö ehti jo ihmetellä, mitä mahtoi tapahtua, kun samassa ylpeyttä ja voitonriemua puhkuva Mies ryntäsi yleisön eteen ja heilutteli jotain kädessään, suoraan yleisön kasvojen edessä. "No niin, tässäpä näette! Ei ole turhaan Miestä tässä talossa!"


No ei ole ei, ei lainkaan turha Mies! <3 Nyt on tyttärellä toimiva terotin.
Niin isä ja tytär elivät sopuisina elämänsä loppuun asti.
Sen pituinen se. :)

***************

Itse yleisössä istuneena ja raakaa taistelua seuranneena melkein suosittelisin, että kannattaa mieluummin kirjoittaa kauppalistaan se "terotin", jotta sen muistaisi ostaa ;)
Ihan oikeasti. En voi luvata, että näin rankasta taistelusta selviää kaikki miehet voittajina :D

Oi ja voi <3 <3



11.3.2014

ARVONTA: 2kpl vapaalippuja Likkojen Lenkille!

Siinä ne nyt ovat: kaksi vapaalippua Likkojen Lenkille valitsemaasi kaupunkiin (palkinnon arvo alk. 33€/kpl) Sinulle ja ystävällesi!
Vaihtoehdot ovat Jyväskylä (17.5.), Tampere (24.5.) ja Oulu (16.8.).

Tapahtumalla on hienot ja kattavat nettisivut, joten käykäähän tutustumassa:
http://www.likkojenlenkki.fi/.
Käykää erityisesti ihastelemassa kuvagalleriaa, josta pääsee aika hyvin jyvälle tapahtuman loistavasta tunnelmasta! :)

Nyt seuraa ARVONTA, johon pääset osallistumaan seuraavalla tavalla:
Kirjoita tämän postauksen loppuun kommentti, jossa kerrot millainen liikkuja sinä olet.
Voit kertoa esimerkiksi harrastatko jotain lajia säännöllisesti vai oletko enemmän satunnainen liikkuja? Millaiset lajit sinua kiinnostavat?
Oletko yksin vai ryhmässä liikkuja?
Miksi harrastat liikuntaa ja miten iso rooli sillä on elämässäsi? jne jne...

Voit siis kertoa ihan mitä tahansa liikkumiseesi liittyen :) Mikäli haluaisit lukea jotain kuntoiluun liittyviä postauksia tästä blogista, ottaisin mielelläni vastaan ideoita!
Tietenkin voit kommentoida myös osallistumatta arvontaan, mainitse silloin siitä erikseen. 

Jokainen kommentti vastaa yhtä arpaa. Kommentoithan nimimerkillä, jotta erotut arvonnassa!
Arvontaan voit osallistua 31.3. asti. Voittajan nimimerkin ja kommentin julkaisen täällä blogissa, kun arvonta on suoritettu.
(Julkaisen ainoastaan asialliset, fiksut kommentit ja näin ollen ainoastaan ne osallistuvat arvontaan!)

Nyt kaikki Likat Lenkkeilemään porukalla! Aiemman kokemukseni perusteella voin luvata, että päivästä tulee energinen ja iloinen! :) Nähdäänhän siellä?


- Postaus on toteutettu yhteistyössä Likkojen Lenkin markkinointitiimin kanssa. Lämmin kiitos! :)


9.3.2014

Vähäviljaisempi ruokavalio

Ruokailuhommat tuli tässä mieleeni...

Ollaan nyt muutaman viikon ajan vähennetty suomalaisten viljojen käyttöä ja yritetty korvata meillä aiemmin paljon käytettyä pastaa, leipää ja puuroa joillain muilla ruokaideoilla. Tämä kokeilu on perheessämme koskenut ainoastaan aikuisia, mutta toki lapsetkin ovat päässeet maistelemaan välillä jotain muita vaihtoehtoja tavallisen leivän ja pastan tilalle :) Kokeilu lähti puhtaasti siitä, että halusimme nähdä millaisia vaikutuksia noin pienellä ruokavalion muutoksella on - vai onko mitään.

Olen itse kärsinyt jo vuosikausia helposti turpoavasta vatsasta ja muutenkin sellaisesta omituisesta raskaasta olosta, joka ei tunnu helpottavan esim. liikunnalla ja hikoilulla kuin hetkellisesti. Se on vuosien varrella alkanut ärsyttää todenteolla. Tuntuu, että koskaan olo ei ole kevyt tai vatsa pehmeä.
Mitään virallista keliakiaepäilyä tai siihen viittaavia isompia oireita meillä ei ole kummallakaan. Sen vuoksi päätimmekin, että totaaliviljattomalle emme aio ryhtyä, vaikka ensimmäisen viikon ajan vältimmekin viljat 100%:sesti. Molemmat kuitenkin pidämme hyvin tehdystä pastasta ja tuoreesta ruisleivästä, joten niistä täysin luopuminen tuntui liian kovalta hinnalta siihen nähden, että ei ole ihan pakko. Lisäksi on helpompaa, kun kyläillessä ei tarvitse mainita mitään erikoisruokavalioita tms.
(kuva)

Aluksi koimme, että viljojen vähentäminen päivittäisestä käytöstä on todella hankalaa. Tuntui, ettei keksitty mitään ruokia, missä ei olisi ollut pastaa tai leipää. Hehheh, niinhän se menee, että jos kieltää jotain, ainahan se on juuri se mitä ajattelee :) Erityisesti silloin, kun oli oikein kova nälkä ja oli tottunut syömään pikaisesti täytetyn ruisleivän tai kulhon mysliä, meinasi ihan alkaa kiukuttaa, kun piti keksiäkin joku muu vaihtoehto. Mielikuvitus jääkaapin edessä joutui toisinaan koetukselle :)

Muutaman päivän päästä huomasimme, miten paljon meillä tosiaan syödään vaikkapa juuri leipää! Jääkaapissa juustot ja leikkeleet säilyivät melkein käyttämättä, kun ainoat voileivät koottiin lapsille aamuisin. Iltapalalla he syövät usein puuron.


Mutta tuli siis ajankohtaiseksi keksiä uusia variaatioita kaikkiin päivän ruokailuihin. Eikä se sitten käytännössä niin hankalaa ollutkaan. Ja mikä parasta: kasvisten käyttö on lisääntynyt huimasti! Niitä meillä on kyllä syöty aiemminkin, mutta nyt niitä tulee tungettua ihan joka aterialle ja hyvin monipuolisesti. Jollainhan se vatsa on täytettävä, kun leipä ja pasta eivät enää paina vatsalaukkua polvia kohti ;)

Tässä kuvien muodossa ruokia, joita meillä on viime aikoina tehty. Ja kuten sanoin, nyt ollaan jo otettu viljojakin takaisin ruokavalioon, mutta ei lainkaan niin runsaasti kuin entisessä elämässä.

Aamu- ja iltapalaan kuuluvat (vanhaan tuttuun tapaan) smoothiet. Perussekoitus on meillä yleensä maitorahka, soijamaito, erilaiset marjat (mustikka, puna- ja mustaherukka, vadelma...) ja ananas. Joskus myös sekaan heitetään hedelmiä (mandariini, päärynä, appelsiini, persikka...).

Aamupalalla proteiinit saadaan yleensä paistetusta tai keitetystä kananmunasta, koska ei siihen aikaan jakseta kokkailla mitään kanaa, jauhelihaa tms.

Muut ruoat ovat olleet seuraavan tyylisiä sekamelskoja: (tosin mukana tietenkin myös perheen perusruoat eli keitot, laatikot, perunat, kastikkeet (ilman viljoja) jne...
(täytetty paprika, jossa sisällä riisiä, juustoa, paprikaa ja jauhelihaa)

(salaatissa friséesalaattia, tuorerucolaa, kanaa, ituja, tomaattia, kurkkua, cashew-pähkinöitä ja oliiviöljyä)

(loimulohen ostin ihan valmiina ;))

Iltapalaksi ollaan tehty mm. munakas (salami- ja metsäsienitäytteellä) ja sitten koottu tuollaisia sekalaisia kasvis-kananmunalautasia :) Mun suosikki salaatin lisukkeena on maa-artisokan sydämet, joten niitä joukossa myös.

Vaikka vähäviljaista kokeilua on takana vasta pari-kolme viikkoa, huomaan, että se raskas olo on alkanut helpottaa. Vatsa on tasaisempi. Olen myös energisempi. Lisäksi jenkkakahvat kyljissä ovat turvotuksen väistymisen seurauksena pienentyneet huimasti (tämän muutoksen itsessään huomasi myös Mies)! Uskomattoman tuntuvia tuloksia jo näin todella lyhyessä ajassa. Jotkut raportoivat myös painon putoamisesta, mutta siitä en tiedä, koska en käytä koskaan vaakaa. Emme omista sellaista.

Pahin ongelma mulla on silti herkuttelu. Se olisi vielä saatava balanssiin, jotta uuden, kevyemmän ruokavalion hyödyt eivät menisi aivan hukkaan :D Turhista sokereista (onko niitä edes muita?!) pitäisi luopua - jos ei kokonaan niin ainakin isolta osin ohjelmoida ne puuhat viikonloppuihin. Koska muuten voin niin hyvin ja syömme monipuolisesti, onhan se vähän pöllöä syödä sitten makeita niin paljon! Ei järjen häivää.

Mutta voin suositella kokeilemaan vähän vähemmän viljan käyttöä jos tunnet itsesi vetämättömäksi, olon turpeaksi ja laiskaksi. Jos ei muuten ole tarvetta niin voin taata, että kasviksia tulee taatusti lisättyä ruokavalioon! Se jo pelkästään on hyvästä :)
Ja ottaisin muuten erittäin mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä, helpoista ja nopeista vähäviljaisista/viljattomista ruoista ja aiheeseen liittyvistä blogeista jos osaatte suositella joitakin erityisiä! Me ajateltiin jatkaa näin jatkossakin. Nykyään kaupassa käynnistä 80% ajasta kuluu hedelmä- ja vihannesosastolla. Niistä saa niin ihania lisukkeita perusruoan oheen, että olo on kuin karkkikaupassa, kun haluaisi kokeilla kaikkea uutta ja eri tyyliin valmistettuna! :D

Mutta nyt telkun ääreen. Palataan asiaan!

2.3.2014

Keittiön tuolien tuunaus

Onpas mulla draivi päällä taas tuunailujen suhteen! :D
Nyt kyytiä sai meidän keittiön tuolit, jotka ovat ulkonäöllisesti ärsyttäneet mua jo kauan. Alunperin pöytä ja tuolit olivat sellaiset kirsikan väriset ja tuoleissa oli samettinen tummanruskea pehmuste. Muutama vuosi sitten maalasimme Miehen ja isäni kanssa pöytäryhmän kiiltomustaksi ja se oli oikein piristävä ruiske sille!
Tietysti mustassa (ja etenkin kiiltäväpintaisessa sellaisessa) on omat haasteensa, mutta kaikesta huolimatta ratkaisu oli ehdottomasti vaivan väärti, vanhaan verrattuna.

Vanhasta pöydän väristä minulla ei valitettavasti ole valokuvaa, mutta ehkä osaat kuvitella sellaisen peruskirsikan sävyisen puupöydän ja tuolit.
Keittiön tuoleissa samettinen pinta on todella huono ratkaisu. Jo heti uutena huomasin miten helposti niihin takertuu kaikki lika ja niitä sai olla kokoajan hinkaamassa. Olen hankkinut niihin vuosien varrella erilaisia irtopehmusteita ja istuinalustoja suojaamaan herkkää kangasta, kunnes nyt päätin, että verhoilen ne kokonaan uusiksi.

Tässä pari kuvaa tuoleista ennen... Pahoittelut kuvien laadusta, ne on napattu pikaisesti puhelimella, kun kamerasta loppui akku kriittisellä hetkellä.


Löysin Eurokankaasta juuri sellaista valkoista nahkaa, jota olin suunnitellut tuoleihin laittavani. Se ei ollut liian paksua, jolloin kulmat olisivat jääneet tönköille taitoksille vaan nahka taipuu ja joustaa hyvin.
Sitten ei tarvittukaan muuta kuin huonekalunitoja, jollainen löytyi omasta takaa. Ja ei muuta kuin pampampam. Tuli niin hyvät, että ihan harmittaa, kun en aiemmin tarttunut toimeen!

Mikäli nahka nyt vain kestää "löystymättä" tai naarmuuntumatta, luulen, että tuo pöytäryhmä sai meillä aika monta vuotta lisäaikaa :) Aika pienillä teoilla voi saada suuren muutoksen aikaan. Toki edelleen haaveilen uudesta, isosta pöydästä ja kokonahkaisista tuoleista, mutta niiden aika saa olla myöhemmin.

Mitähän seuraavaksi tehtäisiin? :)
Mielestäni tuunaaminen on monta kertaa paljon palkitsevampaa kuin uuden ostaminen kaupasta. Tosin rahaa säästääkseen tuunaamaan ei kannata ryhtyä. Se käy monesti kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Varsinkin jos laskee omalle työmäärälleen mitään arvoa.

Itselläni on joku aisti, joka aktivoituu kirpputoreilla tai muissa käytettyjen tavaroiden aarreaitoissa: en koskaan näe tavaraa sellaisenaan kuin se siinä edessä on. Alan samantien kuvitella miten siitä saisi oman näköisen. Maalit ja kaikki niiden sävyt, kankaat, laatat, tapetit, koristelistat... Maailma on täynnä mahdollisuuksia tavaroiden tuunaamiseen! 
Tässä asiassa olemme Miehen kanssa täysin erilaisia. Hän ei nimittäin suuremmin omaa visuaalista hahmotuskykyä tai mielikuvitusta kirpputoriroinan keskellä ;) Käytänkin aika paljon aikaa hänen ympäripuhumiseensa silloin, kun on kyse jostain suuremmasta hankinnasta. Haluan kuitenkin, että suuremmat hankinnat ja muutostyöt tehdään yhteisymmärryksessä. Toisinaan saan kiitosta siitä, että jaksoin uskoa ideaani, toisinaan taas joudun kuuntelemaan Miehen jälkiviisauksia (täysin aiheesta) :D Mutta niinhän se menee. Aina ei voi onnistua, mutta kun onnistuu, se pyyhkii pois mielestä kaikki aiemmat epäonnistumiset. Kaikki tuunausta rakastavat varmaan allekirjoittavat tämän?

Keväisiä päiviä sinne! Ihanaa, nyt on jo maaliskuu!