25.5.2014

Likkojen Lenkki ja hyvän kesän toivotukset :)

Heissan taas, long time no see!

Kyllä nyt vaan kesää pukkaa täysillä päälle! Huomaan sen siitä, kun joka aamu on energinen ja iloinen olo, eikä päivän aikana enää ehdi tai halua viettää aikaansa tietokoneella vaan ulkona auringossa :) Kunhan vaan muistan ottaa siitepölyallergialääkkeeni niin henkikin kulkee ja silmät erottuvat päästä ulkopuolisillekin :D Karsea siitepölyn määrä tänä vuonna! Ugh!

Eilinen olikin todellinen ulkoilman ja auringon tankkauspäivä, eilen oli nimittäin kauan odotettu Likkojen Lenkki! Lenkkeilimme kaverini kanssa Tampereen lenkin, joka on maisemiltaan niin uskomattoman hieno, että ihmettelen joka kerta miksi en hakeudu lenkille niihin maastoihin ihan normaalistikin useammin? Ja mitä ihania pieniä kahviloita ja kioskeja siellä talojen välissä onkaan! <3 Pispala ja Pyynikki molemmat vievät niin mun sydämen joka kerta. Jos voittaisin lotossa, voisin harkita omakotitaloon muuttoa niille seuduille - sillä ehdolla, että parveke ja terassi kurottautuisivat järven suuntaan ;) Löysinkin jo talon, jonka ovelle voisin lottovoiton jälkeen mennä setelinippua heiluttelemaan...

Mutta kyllä ilma toi ihan oman fiiliksensä lenkkiin. Mielettömän sininen taivas ja aurinko paistoi täydeltä terältä aamusta iltamyöhään :)

Liikkeellä oli Aamulehden mukaan noin 9300 likkaa, osa juosten, osa kävellen. Kunnon lössi siis! Olen ollut Likkojen Lenkillä viimeksi 12-15 vuotta sitten, kun silloinen työnantaja kustansi lenkin kaikille talon naisille. Myös niiltä reissuilta on erityisen lämpimiä muistoja, joten terkkuja kaikille vanhoille kollegoille jos satutte tätä lukemaan <3
Mutta olipas tapahtuma kasvattanut suosiotaan vuosien varrella, jestas! Oli todella upean näköistä, kun vajaa 10 000 likkaa vaelsi letkassa lähtöpisteeltä reitille :) Lenkin varrella oli firmojen taukopisteitä ja yleisiäkin vesipisteitä, joten kuivin suin ei tarvinnut lenkkeillä. Erityisesti oli hienoa, että yritysten naisten lenkkeillessä, taukopaikkoja pitivät pystyssä firman miehet - heille riitti ainakin silmänruokaa muutamaksi tunniksi ;)

Tässä seuraavaksi tunnelmia lenkiltä kuvien muodossa.

Lähtöä odotellessa...

Ennen lenkkiä nähtiin Juha Tapion tunnin mittainen keikka. Vaikken Juhan musiikin suurimpia faneja olekaan, on hän kyllä hurmaava persoona :)

Kotilääkäri-lehden kojulla oli mahdollisuus käydä jututtamassa Juttaa. 




Lähtökuopissa oli muutama ruopija samaan aikaan siitä huolimatta, että lähtöjä oli porrastettu ihan onnistuneesti :)

Hellesäästä huolimatta jaksettiin oikein hyvin. Toki hieman turvotti sormia ja kivisti polvia erilailla kuin normaalisti, mutta se johtui vain kuumuudesta. Ollaan kaverin kanssa molemmat tottuneita kävelijöitä, joten 9km tuntui päin vastoin poikkeuksellisen kevyeltä, kun kummankaan ei tarvinnut työntää vaunuja ja käsi oli koiran hihnastakin vapaa :)

Lenkin jälkeen esiintyi Jesse Kaikuranta, mutta me emme jääneet kuuntelemaan enää sitä keikkaa. Oli kova nälkä ja kaupungin terassit houkuttelivat lepuuttamaan jalkoja. Käytiin vielä suihkussa Ratinan suihkutiloissa ja vaihdettiin puhtaat vaatteet päälle. Jatkoille mentiin Miamiin, jossa syötiin reilut burgerit ja juotiin kahteen pekkaan pullo skumppaa. Ja kaksi kannua vettä. Oli kyllä tosi rankkaa! ;) Istua nyt siinä yhdellä kaupungin parhaista aurinkoterasseista hyvässä seurassa, vatsa täynnä loistavaa ruokaa, siemailla skumppaa ja katsella ohi lipuvia ihmisiä :) 

Poikkeuksellisesti saitte muuten kuvia myös ihanasta kaveristani, hänen luvallaan toki :) 
Sellainen päivä, oikein mukava :) Kiitos Likkojen Lenkin järjestäjille ja erityiskiitos yhteistyöstä blogini kanssa <3

Nyt onkin aika toivottaa lukijoilleni ihanaa ja aurinkoista kesää! Blogi lähtee telakalle ainakin kesän ajaksi. Aion nauttia tästä viimeisestä kotonaolokesästäni täysin siemauksin, sillä syyskuussa koittaa paluu työelämään. Työni on klo 8-16 eli tyypillinen toimistotyö, joka aiheuttaa sen, että vapaa-aika (se häviävän lyhyt hetki, joka jää työpäivän ja nukkumaan menon väliin ;)) täyttyy pitkälti omista ja perheen harrastuksista, niihin kuskaamisesta ja tietenkin muista arkipuuhista kuten ruoanlaitosta, pyykkiruljanssista ja kavereiden treffailusta. No, kyllähän te tiedätte ;) Tästä syystä siis en vielä uskalla luvata, mikä blogin kohtalo syksystä alkaen tulee olemaan. Aion kesän ajan ja siitä eteenpäinkin kirjoittaa muistiin lyhyesti mahdollisia blogitekstejä ja ideoita niihin, koska toivon, että jostain löytäisin vielä syksylläkin sen vuorokauden 25. ja 26. tunnin, jolloin ehtisin tännekin kirjoitella :) Blogi ei siis häviä minnekään, mutta ainakin nyt kesän ajan keskityn muihin juttuihin.
Muutenkin olen suunnitellut kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja, joista ei vielä sen enempää, mutta jos niistä alustavista suunnitelmista jotain tulee, ilmoittelen teillekin kyllä :)

Nyt siis: mieletöntä kesää ihan jokaiselle tämän tekstin lukijalle! Toivottavasti teillä on pitkät lomat - ja vaikkei olisikaan, edes paljon vapaa-aikaa, jolloin ehditte chillata urakalla :) Toivotaan myös, että edessä on aurinkorikas ja lämmin kesä, jotta saamme ladattua akut tulevia pimeitä kausia varten huolella :) 

Kippis ihanat! <3





5.5.2014

Kuntoiluun motivoitumisesta...

Lähiaikoina olen erityisen paljon jutellut saliharrastusta aloittelevien kavereideni kanssa siitä, miten into touhuun aina meinaa lopahtaa heti parin kerran jälkeen. Vähän aikaa jaksaa, mutta mihin se motivaatio sitten häviää! Ymmärrän heitä täydellisesti, koska olen itse aikanaan paininut ihan samojen ajatusten kanssa. Kerron yhden jutun. Mahtaisiko tästä olla apua jollekin muullekin motivaation ikuiselle etsijälle? :)

Tästä on jo jokunen viikko aikaa, kun istuin Mieheni kanssa aamupalapöydässä. Oli viikonloppuaamu ja mun vuoroni lähteä salille. (Meillä siis molemmat käyvät säännöllisesti salilla ja kun siihen yhdistetään kolme lasta ja kahden vanhimman lapsen harrastukset + työt, vuoronumerot ovat tarpeen ;)) Olin sinä aamuna herätessäni vähän ärsyyntynyt, kuten yleensä olen ennen aamuteekupillistani. Noruin pöydässä, valittelin ja huokailin, etten löydä yhtään intoa lähteä salille tai pakata treenikassia. Kuten aina, tiesin, että salille päästyäni tuo fiilis olisi tipotiessään, mutta se lähteminen! Miten se on niin vaikeaa. Joskus samojen rutiinien toistaminen vaan kyllästyttää ja jo pelkkä ajatuskin ärsyttää ja lamauttaa. Kun vaan joku antaisi virtapiikin ja olisin valonnopeudella salilla. Kyllä se siitä sitten lähtisi...

Aikani siinä marisin ja voivottelin, että miten niin mielekkääseen puuhaan kuin treenaaminen, voi joutua etsimään motivaatiota?! Koska tykkään siitä ja erityisesti olosta sen jälkeen, missä motivaationi on?! 
Mies katsoi mua huokaisten ja sanoi: "Siis mikä teillä naisilla on, kun teillä kaikkeen pitää aina liittää kamala tunnemylly? Aina pitää kysellä Sisäiseltä Minältään onko meillä nyt motivaatiota mennä treenaamaan. Motivaatio ja motivaatio! Mitä hittoa kyselet jonkun ihmeen motivaation perään, mene sinne salille, tee se treeni ja tule sitten pois." 
Siis nuo sanat tulivat niin täsmällisesti oikeaan aikaan ja osuivat niin sopivasti "heikkoon kohtaani", että mun huono olo katosi silmän räpäyksessä ja mua ihan nauratti. Miten joku voikin osua noin oikeaan! 

Miksi erityisesti me naiset etsitään kaikkeen tekemiseen aina niin tulen palavaa motivaatiota? "Kyllähän mä aina saliharrastuksen aloitan, mutta mihin se motivaatio katoaa?", kysellään työpaikan kahvipöydässä. Elämässä on paljon asioita, joita on tehtävä, vaikka olo ei olisikaan joka hetki niin innostunut, että riemusta kiljuisi :) Ei kai kukaan aina hypi riemusta, kun työpäivän jälkeen pitäisi laittaa ruoka perheelle? Puhkeatko innokkaisiin hyppelyihin, kun muistat, että on perjantai ja ruokakauppareissu odottaa? Miksi siis kuntoilun yhteydessä odotamme, että joka hetki suorastaan lallattaa, kun treeniä lähdetään tekemään? :D


Tietysti motivaation säilyminen saattaa riippua siitäkin, mikä on kunkin henkilökohtainen motivaattori esimerkiksi juuri salilla käymiseen. Oletko aidosti sitä mieltä, että saliharrastuksesta on hyötyä vai koitatko käydä vain koska se on "muotia"? Itselleni ulkonäköseikat ja puhtaasti niistä kumpuavat syyt ovat arvoasteikossani liian pinnallisia, enkä jaksa motivoitua siltä pohjalta kauaa. Koska olen 99%:n tyytyväinen itseeni juuri tällaisena, tietyn ulkonäön tavoittelu ei kanna tarpeeksi jaksaakseni pakata treenikassia kerta toisensa jälkeen. Jollekin juuri se taas voi olla se todellinen liikkeelle paneva voima. 

Itselleni tehokkaana motivaattorina toimivat uutiset, joiden mukaan hyvässä, vahvassa lihaskunnossa olevilla ihmisillä on suurempi todennäköisyys selvitä vakavistakin tapaturmista/sairauksista heikkolihaksisia nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin. Jos olen oikein ymmärtänyt, tutkimusten paikkansapitävyys on todettu erityisesti vanhuksilla. Ja nythän se vanhuusajan lihaskunto rakennetaan :) Lisäksi mua motivoi ajatus siitä, että jaksaisin keski-iässä ja pitkästi sen jälkeenkin vielä touhuta kaikenlaista ja oloni olisi vahva ja energinen. Uskon fyysisen jaksamisen vaikuttavan myös asenteeseeni elämää kohtaan jatkossakin positiivisesti. Lisäksi salilla treenaaminen vähentää tuntuvasti stressiä ja poistaa kiukkuisen olon. Minua siis motivoi pääasiallisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät syyt. Kannattaa miettiä itsekseen miksi pohjimmiltaan yrittää aloittaa kuntoilua. Koetko sen syyn tarpeelliseksi myös silloin, vaikka kaikki muut ajattelisivat toisin tai yrittäisivät käännyttää sinua? 


Tuosta aamupalakeskustelusta on tosiaan jo useampi viikko aikaa, mutta siitä eteenpäin joka kerta kun meinaan jäädä kyselemään motivaation perään, muistan Miehen sanat: "Mitä hittoa siinä kyselet? Mene sinne salille, tee se treeni ja tule pois." Niinpä. Voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin ihmisen on hyvä säännöllisesti syödä, nukkua, rentoutua, tehdä töitä ja panostaa lihaskuntoon. Silti, vaikkei aina laulattaisikaan ;)

Halusin jakaa tämän kanssanne, koska itselleni tuolla Miehen herättelyllä oli todella suuri vaikutus. Jospa joku muukin saisi apua uudesta ajattelutavasta :) Loppujen lopuksihan mikään ei muuttunut, mutta se oleellinen: ajatusmaailma keikahti täydellisesti eri asentoon. Nyt lihaskunnon ylläpito ei enää ole mulle harrastus, se on elämäntapa. Itsestäänselvyys, josta luopuminen tuntuisi sanoinkuvaamattomalta menetykseltä. 

Mutta nyt on treenit tehty tältä päivältä ja on aika lähteä lukemaan lapsille iltasatua ja sen jälkeen heittäytyä sohvannurkkaan tuon oman Dalai Lamani kainaloon ;) 

Aurinkoa ja iloa, ihanat! :)

Ps. Pahoittelut liian vähäisistä valokuvista tekstin joukossa! Meillä läppäri (jossa kaikki valokuvat sijaitsevat) vetelee viimeisiään ja tämä postaus lähti ensimmäistä kertaa iPadilta. Saapa nähdä onnistunko edes julkaisemaan ;) 

9.4.2014

Mikä siinä kuntoilubuumissa joitakin niin ärsyttää? :)

Mikä se sellainen kuntoilubuumi oikein on, josta koko maa kohisee?
Katselin viime viikolla (4.4.) A-Studion lähetystä, jossa keskustelun aiheena oli juurikin kuntoilu ja sen ympärillä vellova "buumi". Kyseinen lähetys saattaa vielä löytyä hetken aikaa Areenasta, joten käykää katsomassa!
Nykyään ei oikeastaan kuntoilemisestaan voikaan puhua ilman, että joltain taholta perään huudetaan sana BUUMI.
"Ihme kuntoilubuumi kaikilla menossa!"
"Ai säkin oot lähtenyt tuohon kuntoilubuumiin mukaan?!"
"Nää on näitä buumeja, joita aika ajoin tulee..."
"Myös nämä julkkikset hurahtivat kuntoilubuumiin, katso kuvat!"

 (Vitsi, tää on kyllä niin mun suosikki kaikista! :D)

Huooooooh. Mun korvaan tuo buumi-termin käyttö tuoksahtaa negatiiviselta, joltakin ohimenevältä, tumpullaviitattavalta turhanpäiväisyydeltä, johon lankeavat vain ne itseäänetsivät, huonolla itsetunnolla varustetut yksilöt, jotka nyt-kaikkeen-tällaiseen-lähtevät-aina-höyryten-mukaan.
Mutta koska sitä termiä nyt yleisesti käytetään, käytetään sitten tässäkin.

Tähän muodikkaaseen kuntoilubuumiin liittyy paljon muutakin kuin salilla rehkiminen. Kuntoilijat ahmivat proteiinipatukoita, proteiinivanukkaita, proteiinirahkoja ja proteiinijuomia. Proteiini on uusi musta! Lisääntyneen proteiinitietoisuuden myötä on syntynyt jopa ilmiöitä, mm. Valio on ilmoittanut kaksinkertaistavansa maitorahkan tuotannon räjähtäneen kysynnän seurauksena (Aamulehti 8.4.).

Onneksi kyseessä on kuitenkin VAIN kuntoilu- ja proteiinibuumi. Paljon vaarallisempiakin buumeja maailmassa on ja voisi olla.
Kun olin yläasteikäinen nuori, tietyissä piireissä vallalla oli haistella jotain liuottimia/maaleja ja pitää samaan aikaan päässä villapipoa, koska se säilytti haistelun aiheuttaman päihtymistunteen tehokkaammin. (Onneksi en osaa kertoa tästä muoti-ilmiöstä enempää.)
Muistan myös median rummutuksen nuorten naisten vuosien varrella lisääntyneestä (raskaudenaikaisesta)tupakoinnista (syy: jotta saataisi pienempiä eli helpommin synnytettäviä vauvoja!) ja nuorison suosimista bilehuumeista, joiden käyttäjät miellettiin  trendikkäiksi ja kansainvälisiksi. Oli muotia olla vähän "pillereissä"!

Ja nyt meillä on kuulkaa pinnalla sellainen muotijuttu, että ihmiset ovat alkaneet käydä kuntosaleilla ja syödä maitorahkaa! Kaikkea ne keksiikin...

Tähän väliin joku kivahtaa, että no niin mutta kun on se vaara, että kuntoilu ja terveellinen syöminen menee yli, kun siitä niin kamalasti vohkataan! Tietenkin se vaara on olemassa, mutta se vaara on olemassa aina - ihan joka asiassa. Aina on joku, jolla "menee vähän yli". Jokainen tunnistaa esim. työnarkomaani-tyypin, kuten myös työnvieroksuja-tyypin. Kaikilta elämän osa-alueilta löytyy ihmistyyppi, joka ei pysy kultaisella keskitiellä vaan heilahtaa toiseen ääripäähän (ja ehkä sieltä taas toiseen päähän) jopa vaarallisuuksiin asti.
Janan alkupäässä ovat ne, jotka syövät vain raakaa parsaa, kuntoilevat 13krt/vko ja juovat 10 litraa vettä vuorokaudessa jne. Janan toisessa päässä sen sijaan ovat ne, jotka syövät pelkkää roskaruokaa, juovat alkoholia kuin vettä, eivätkä liiku edes jääkaapille omin avuin. Molemmissa janan ääripäissä on ihmisiä, joilla on mennyt "vähän yli". Eri asiat tosin, mutta yli kuitenkin. Suurin osa kuntoilusta innostuneista (olivat sitten vanhempia harrastajia tai tämän buumin mukana tulleita) ovat kuitenkin niitä terveellä tavalla hyvinvoinnistaan kiinnostuneita, jotka kokevat, että omassa elämässä olisi jollakin saralla ryhdistäydyttävä.

Mitä pahaa on innostua kuntoilusta ja omasta hyvinvoinnista tällaisen buumin mukana? Hyvä jos olet innostunut jo paljon aiemminkin, mutta nyt viimeistään siihen löytyy runsaasti tukea, apua ja tietoa.
Suomalaisten kansanvitsaus on kautta aikojen ollut ylipaino ja sen mukanaan tuomat sairaudet ja liikuntaelinongelmat. Lisäksi nykypäivänä yhä harvemmat työskentelevät fyysisesti raskaissa töissä, mistä johtuen peruslihaskuntokin saattaa olla hyvinkin heikolla tasolla. Miksi se, että suomalaiset ovat yhä enemmän alkaneet kiinnostua omasta hyvinvoinnistaan ja ymmärtäneet sen vaikutuksen esim. vanhuusvuosiin, kuitataan asenteella "tää nyt on tällainen buumi taas". Eikö juuri nyt olisi aika tukea tätä suuntausta ja nähdä se pääosin hyvänä juttuna?

Sehän on päivän selvää, että mukana kuntoilemassa on heitä "buumi-ihmisiäkin", joilla kuntoilu jää hetken innostukseksi, syystä tai toisesta. Innostutaan, aloitetaan ja sitten ei jaksetakaan. Mutta he ovat sentään jo askeleen edellä heitä, jotka eivät koskaan edes yrittäneet! :) Mutta mukana on myös paljon heitä, jotka löytävät pysyvästi elämäänsä liikunnan ilon, terveellisemmän ja puhtaamman ruokavalion, ja saavat sen myötä energiaa ja iloa elämäänsä. Jo yksikin tällainen ihminen, on mielestäni ollut kokonaisen buumin arvoinen!


Iän myötä heikkenevä lihaskunto ja treenaamatta heikkenevä happi- ja verenkiertoelimistön kunto ovat faktoja, joita ei kukaan voi kieltää tai väistää, ei vaikka miten kuuluisi buumi-termin tuhahtelijoihin. Joten on yhdentekevää innostutko hyvinvoinnistasi juuri tämän buumin myötä vai jotain muuta kautta, se on aina askel parempaan hyvinvointiin. Ja jos hyvinvointiisi panostaminen on itsekästä, sen verran itsekäs jokaisen kuuluukin olla! Jos laiminlyöt vartalosi, missä ajattelit elää loppuelämäsi?


Hyppää siis tässä kohtaa mukaan junaan ja päätä, että touhusta tulee Sinulle buumin sijasta elämäntapa :)

Tsemppiä! 

Ps. Mä tykkään maitorahkasta erityisesti smoothien pohjana, mutta ei se yksinään kenestäkään kuntoilijaa tee. Joten mennään vaikka juosten sinne maitorahkaostoksille ;)


5.4.2014

Kevät toi vaaleita sävyjä; kattoon ja lautaselle ;)

Tsuidaduida ihmiset! Sisustus ja -ruokahommia...

Kevään kunniaksi, pari viikkoa sitten meille muutti uudet valaisimet keittiön kattoon, pöydän päälle. Pohdin hankintaa aika pitkään ennenkuin olin vakuuttunut, että juuri nuo valaisimet sopivat meille. Nyt kun ne siinä ovat parisen viikkoa killuneet, olen aivan rakastunut: ne todellakin kuuluvat meille! :)


Ehdoton vaatimus oli, että koska valaisimia tarvittiin pöydän päälle kaksi, niiden täytyy olla kevyen näköiset ja silti poiketa hieman peruslampuista, joita pöydän päällä näkee :) Koska vanha valaisin oli pyöreä, valkoinen ja roikkuvilla kristalleilla koristeltu, nyt halusin hypätä täysin eri ääripäähän: karumpaa, yksinkertaisempaa ja selkeää, kiitos. Ja romantiikka ei missään nimessä tule kyseeseen ;)
Suosikit löytyivät Clas Ohlsonilta, Ideaparkista.

 

Niin ihqut :) Valaisuteho on hyvä ja kun eivät ole päällä, auringonvalo kulkee niiden läpi niin, etteivät ne näytä liian raskailta tai hallitsevilta tumman pöydän päällä. Ne näkee, mutta ne eivät ole näkökentän tiellä. Perfect, nam!

Piti tähän samaa syssyyn vihjaista teille ihanasta keitosta, jota Mies kokkasi tässä päivänä eräänä: kana-inkiväärikeitto! Vei todellakin kielen mennessään :P


Keittoon tulee maustamattomia kanasuikaleita, porkkanaa, punaista chiliä, raastettua inkivääriä, sipulia, jasmin-riisiä, valkosipulia, kanalientä ja ruokakermaa. Ja tietty suolaa. Inkivääri sopii tuohon keittoon loistavasti! Tämä on kanakeitto hienoisella twistillä :) Suosittelen kokeilemaan!

Lyhyt postaus, mutta nyt vähitellen unten maille! Ensi viikolla täytyy etsiä iso kasa pajunoksia, jotta pienet ihmiset pääsevät taas virpomispuuhiin :) Tämä on taas sitä aikaa, kun noidat lentelevät Köppeli-vuorelta ihmisten ilmoille, kuten Keskimmäinen tuumasi, kun päiväkodista kotiin kävelimme.
Heippa ja aurinkoiset terveiset näiden narsissien myötä!

1.4.2014

Kuka voitti Likkojen Lenkin vapaaliput? ;)

Hiphei hurraa!

Likkojen Lenkin vapaalippujen (2kpl) voittaja on selvillä :) Iso kiitos kaikille vastanneille!
Arvonnan suorittamisesta ensialkuun sen verran, että kokosin kaikkien vastanneiden (37 kpl) nimimerkit yhteen taulukkoon siinä järjestyksessä kuin vastaukset oli lähetetty. Jokainen nimimerkki sai näin ollen oman järjestysnumeron väliltä 1-37.


Sitten käytin arvontakonetta (True Random Number Generator) ja kone arpoi voittajaksi nimimerkin...


LAISKA NAINEN INNOSTUU (vastausnumero 10) kommentillaan:

Minä rakastan hölkkää! Mikään ei voita hikilenkin jälkeistä olotilaa. Lähelle pääsee olot erilaisten rääkkijumppienkin jälkeen. Tällä hetkellä tapaturman jäljillä liikuntana lähinnä vesijuoksua, mutta vielä tulee hetki kun saa solmia lenkkarit jalkaansa ja kirmana pitkin maita ja mantereita :D 

Joten suurtakin suuremmat onnittelut voittajalle ja ennenkaikkea aktiivista ja aurinkoista kevättä Sinulle!
Toivottavasti ehdit toipua tapaturmasta ennen Likkojen Lenkkiä, jotta pääsisit vaikka hölkkäämään lenkin läpi. Ja onhan se mukava kävellenkin, jos tuntuu, että vielä silloin pitää ottaa rauhallisesti :)
Otathan minuun yhteyttä pikimmiten (tervettatouhua@gmail.com) niin sovitaan lippujen toimitukseen liittyvät yksityiskohdat.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja pysykäähän kuulolla jos arvontoja tulisi myöhemmin lisää! Muita hyviä juttujahan nyt tietenkin tulee, hehhehe.

Nyt ylös, ulos ja lenkille, vaikka taivaalta näyttääkin taas tuhnuttavan jotain veden ja lumen sekoitusta. No, ehkä se on vain joku mauton aprillipila ;)

Moi moi!



17.3.2014

Mitäpä se mies ei naistensa vuoksi tekisi... ;)

Terveisiä perheestä! :)

***************

Olipa kerran erityisen urhea aikuinen Mies, joka oli jo useampana päivänä peräkkäin joutunut kuuntelemaan 7-vuotiaan tyttärensä vaatimuksia uuden kynäterottimen hankinnasta. Tytär valitti, että hänen säiliöterottimestaan oli irronnut terotinosa, jonka teräosatkin olivat hajonneet niin, ettei sillä voinut mitenkään päin terottaa kynää. Valitettavasti tietyissä asioissa tällä sadun Miehellä oli hirmuisen huono muisti, eikä hän näin ollen millään kauppareissulla muistanut ostaa uutta terotinta, vaikka epätoivoisesti aina lupasi, lupasi ja jälleen lupasi. Tytär alkoi jo tosissaan hermostua ja kysellä kiivaasti mikä Miehessä on vikana, kun vaikuttaa siltä, ettei sillä ole hänelle mitään väliä, saako lapsi kynää terotettua vai ei!

Viimein tilanne kärjistyi suorastaan katastrofaaliseksi, kun koko perhe kauhukseen huomasi, että rikkinäinen terotin onkin mahdollisesti koko kodin ainoa tallessa oleva terotin ja tyttären läksyjen teko uhkasi viivästyä tylsäteräisen kynän vuoksi. Nyt Mies röyhisti rintaansa ja ryhtyi toimeen. Hän alkoi sankarin elkein pelastaa tilannetta silläkin uhalla, että hän sairasti parhaillaan todella kovaa miesflunssaa. Jokainen Mies tietää, että miesflunssan ollessa päällä, ei kannattaisi tehdä muuta kuin maata sohvalla, katsella formuloita (vaikka uusintana) ja juoda kipoittain kuumaa rommia!
Mutta sitäpä ei tämä Mies nyt tehnyt. Hän ryhtyi korjaamaan tyttärensä terotinta ja touhutessaan möyhysi suureen ääneen, että "Kai nyt yhden terottimen voi korjatakin, ei kaikkea aina tarvitse lähteä ostamaan!" Mies ei lannistunut edes siitä, että tytär katsoi isäänsä hitaasti ja totesi lakonisesti, että "Just joo" ja lähti ulos.

Aivan aluksi Mies tyhjensi keittiön kaapit ja toivoi löytävänsä kauan sitten kadonneen metallisen terottimen, jota voisi käyttää rikkinäisen tilalla. Ihme kyllä, terotin löytyi ja siitäkös Mies sai todellisen virtapiikin!

Seuraavaksi kaappeja tongittiin, jotta löytyisi tarkoituksenmukainen pikasuperliima. Miehen riemuksi sekin löytyi melko nopeasti. 
Mutta valitettavasti hyvä onni päättyikin hetkellisesti tähän. Avatessaan superliimatuubia, liimaa roiskahti Miehen käsille. Vaistomaisesti Mies suojasi käsillä kasvojaan, jolloin liimaa joutui jo muutenkin miesflunssan kourissa piehtaroivan Miehen silmiin ja siitä säikähtäneenä Mies hirnui keittiössä, että kuulemma kirvelee silmiä. Vaikerruksen lomasta saattoi erottaa seuraavia parahduksia:

"aiiiii, juma***ta, nyt sitä meni silmiin! Kirvelee!"
ja
"ei taivas, sitä on joka puolella, nyt se pitää saada pyyhittyä!"
ja
"miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, mistä sitä noin kamalasti tursuaa? Ei s***na, se ei lopu ollenkaan!"
ja
"Aaarrrgghhhhh...!!"
Keittiössä heilui Mies liimatuubi toisessa ja terotin toisessa kädessä vuoroin vaikertaen, vuoroin merimiehekkäästi manaten. Välillä kuului kovaa yskän röyskytystä, välillä niistämistä ja nuhaista tuhistusta. "Huhhuh, kun tällaista sairaana joutuu tekemään, kyllä mä olen sitten hyvä Mies", Mies huokaili ja henkisesti taputteli itseään päähän.

Raivoisan liimatuubitaistelun jälkeen, Mies sai kuin saikin terotinosan liimattua kiinni säiliön kanteen ja sitten odoteltiin muutama minuutti liiman kuivumista.
Muutaman minuutin kuluttua:
"Ei juma***ta, liimasinko mä nyt sen liian sivuun!?! Ei voi olla!! Siis eikö tää kynä nyt enää mahdu tuohon reikään?!? No johan tästä homma tuli!"
Tässä kohtaa oli todella sivullisilla naurussa pitelemistä, yleisö istui onneksi selin ja kaikki purivat huultaan verille, etteivät nauraisi. Nyt ei todellakaan ollut oikea hetki nauraa. Sankarilla on miesflunssa ja sen vallitessa joutuu vielä tuon tyyppisiin ruumiillisiin töihinkin!

Yhtäkkiä pitkä hiljaisuus laskeutui taistelutantereelle. Yleisö ehti jo ihmetellä, mitä mahtoi tapahtua, kun samassa ylpeyttä ja voitonriemua puhkuva Mies ryntäsi yleisön eteen ja heilutteli jotain kädessään, suoraan yleisön kasvojen edessä. "No niin, tässäpä näette! Ei ole turhaan Miestä tässä talossa!"


No ei ole ei, ei lainkaan turha Mies! <3 Nyt on tyttärellä toimiva terotin.
Niin isä ja tytär elivät sopuisina elämänsä loppuun asti.
Sen pituinen se. :)

***************

Itse yleisössä istuneena ja raakaa taistelua seuranneena melkein suosittelisin, että kannattaa mieluummin kirjoittaa kauppalistaan se "terotin", jotta sen muistaisi ostaa ;)
Ihan oikeasti. En voi luvata, että näin rankasta taistelusta selviää kaikki miehet voittajina :D

Oi ja voi <3 <3



11.3.2014

ARVONTA: 2kpl vapaalippuja Likkojen Lenkille!

Siinä ne nyt ovat: kaksi vapaalippua Likkojen Lenkille valitsemaasi kaupunkiin (palkinnon arvo alk. 33€/kpl) Sinulle ja ystävällesi!
Vaihtoehdot ovat Jyväskylä (17.5.), Tampere (24.5.) ja Oulu (16.8.).

Tapahtumalla on hienot ja kattavat nettisivut, joten käykäähän tutustumassa:
http://www.likkojenlenkki.fi/.
Käykää erityisesti ihastelemassa kuvagalleriaa, josta pääsee aika hyvin jyvälle tapahtuman loistavasta tunnelmasta! :)

Nyt seuraa ARVONTA, johon pääset osallistumaan seuraavalla tavalla:
Kirjoita tämän postauksen loppuun kommentti, jossa kerrot millainen liikkuja sinä olet.
Voit kertoa esimerkiksi harrastatko jotain lajia säännöllisesti vai oletko enemmän satunnainen liikkuja? Millaiset lajit sinua kiinnostavat?
Oletko yksin vai ryhmässä liikkuja?
Miksi harrastat liikuntaa ja miten iso rooli sillä on elämässäsi? jne jne...

Voit siis kertoa ihan mitä tahansa liikkumiseesi liittyen :) Mikäli haluaisit lukea jotain kuntoiluun liittyviä postauksia tästä blogista, ottaisin mielelläni vastaan ideoita!
Tietenkin voit kommentoida myös osallistumatta arvontaan, mainitse silloin siitä erikseen. 

Jokainen kommentti vastaa yhtä arpaa. Kommentoithan nimimerkillä, jotta erotut arvonnassa!
Arvontaan voit osallistua 31.3. asti. Voittajan nimimerkin ja kommentin julkaisen täällä blogissa, kun arvonta on suoritettu.
(Julkaisen ainoastaan asialliset, fiksut kommentit ja näin ollen ainoastaan ne osallistuvat arvontaan!)

Nyt kaikki Likat Lenkkeilemään porukalla! Aiemman kokemukseni perusteella voin luvata, että päivästä tulee energinen ja iloinen! :) Nähdäänhän siellä?


- Postaus on toteutettu yhteistyössä Likkojen Lenkin markkinointitiimin kanssa. Lämmin kiitos! :)


9.3.2014

Vähäviljaisempi ruokavalio

Ruokailuhommat tuli tässä mieleeni...

Ollaan nyt muutaman viikon ajan vähennetty suomalaisten viljojen käyttöä ja yritetty korvata meillä aiemmin paljon käytettyä pastaa, leipää ja puuroa joillain muilla ruokaideoilla. Tämä kokeilu on perheessämme koskenut ainoastaan aikuisia, mutta toki lapsetkin ovat päässeet maistelemaan välillä jotain muita vaihtoehtoja tavallisen leivän ja pastan tilalle :) Kokeilu lähti puhtaasti siitä, että halusimme nähdä millaisia vaikutuksia noin pienellä ruokavalion muutoksella on - vai onko mitään.

Olen itse kärsinyt jo vuosikausia helposti turpoavasta vatsasta ja muutenkin sellaisesta omituisesta raskaasta olosta, joka ei tunnu helpottavan esim. liikunnalla ja hikoilulla kuin hetkellisesti. Se on vuosien varrella alkanut ärsyttää todenteolla. Tuntuu, että koskaan olo ei ole kevyt tai vatsa pehmeä.
Mitään virallista keliakiaepäilyä tai siihen viittaavia isompia oireita meillä ei ole kummallakaan. Sen vuoksi päätimmekin, että totaaliviljattomalle emme aio ryhtyä, vaikka ensimmäisen viikon ajan vältimmekin viljat 100%:sesti. Molemmat kuitenkin pidämme hyvin tehdystä pastasta ja tuoreesta ruisleivästä, joten niistä täysin luopuminen tuntui liian kovalta hinnalta siihen nähden, että ei ole ihan pakko. Lisäksi on helpompaa, kun kyläillessä ei tarvitse mainita mitään erikoisruokavalioita tms.
(kuva)

Aluksi koimme, että viljojen vähentäminen päivittäisestä käytöstä on todella hankalaa. Tuntui, ettei keksitty mitään ruokia, missä ei olisi ollut pastaa tai leipää. Hehheh, niinhän se menee, että jos kieltää jotain, ainahan se on juuri se mitä ajattelee :) Erityisesti silloin, kun oli oikein kova nälkä ja oli tottunut syömään pikaisesti täytetyn ruisleivän tai kulhon mysliä, meinasi ihan alkaa kiukuttaa, kun piti keksiäkin joku muu vaihtoehto. Mielikuvitus jääkaapin edessä joutui toisinaan koetukselle :)

Muutaman päivän päästä huomasimme, miten paljon meillä tosiaan syödään vaikkapa juuri leipää! Jääkaapissa juustot ja leikkeleet säilyivät melkein käyttämättä, kun ainoat voileivät koottiin lapsille aamuisin. Iltapalalla he syövät usein puuron.


Mutta tuli siis ajankohtaiseksi keksiä uusia variaatioita kaikkiin päivän ruokailuihin. Eikä se sitten käytännössä niin hankalaa ollutkaan. Ja mikä parasta: kasvisten käyttö on lisääntynyt huimasti! Niitä meillä on kyllä syöty aiemminkin, mutta nyt niitä tulee tungettua ihan joka aterialle ja hyvin monipuolisesti. Jollainhan se vatsa on täytettävä, kun leipä ja pasta eivät enää paina vatsalaukkua polvia kohti ;)

Tässä kuvien muodossa ruokia, joita meillä on viime aikoina tehty. Ja kuten sanoin, nyt ollaan jo otettu viljojakin takaisin ruokavalioon, mutta ei lainkaan niin runsaasti kuin entisessä elämässä.

Aamu- ja iltapalaan kuuluvat (vanhaan tuttuun tapaan) smoothiet. Perussekoitus on meillä yleensä maitorahka, soijamaito, erilaiset marjat (mustikka, puna- ja mustaherukka, vadelma...) ja ananas. Joskus myös sekaan heitetään hedelmiä (mandariini, päärynä, appelsiini, persikka...).

Aamupalalla proteiinit saadaan yleensä paistetusta tai keitetystä kananmunasta, koska ei siihen aikaan jakseta kokkailla mitään kanaa, jauhelihaa tms.

Muut ruoat ovat olleet seuraavan tyylisiä sekamelskoja: (tosin mukana tietenkin myös perheen perusruoat eli keitot, laatikot, perunat, kastikkeet (ilman viljoja) jne...
(täytetty paprika, jossa sisällä riisiä, juustoa, paprikaa ja jauhelihaa)

(salaatissa friséesalaattia, tuorerucolaa, kanaa, ituja, tomaattia, kurkkua, cashew-pähkinöitä ja oliiviöljyä)

(loimulohen ostin ihan valmiina ;))

Iltapalaksi ollaan tehty mm. munakas (salami- ja metsäsienitäytteellä) ja sitten koottu tuollaisia sekalaisia kasvis-kananmunalautasia :) Mun suosikki salaatin lisukkeena on maa-artisokan sydämet, joten niitä joukossa myös.

Vaikka vähäviljaista kokeilua on takana vasta pari-kolme viikkoa, huomaan, että se raskas olo on alkanut helpottaa. Vatsa on tasaisempi. Olen myös energisempi. Lisäksi jenkkakahvat kyljissä ovat turvotuksen väistymisen seurauksena pienentyneet huimasti (tämän muutoksen itsessään huomasi myös Mies)! Uskomattoman tuntuvia tuloksia jo näin todella lyhyessä ajassa. Jotkut raportoivat myös painon putoamisesta, mutta siitä en tiedä, koska en käytä koskaan vaakaa. Emme omista sellaista.

Pahin ongelma mulla on silti herkuttelu. Se olisi vielä saatava balanssiin, jotta uuden, kevyemmän ruokavalion hyödyt eivät menisi aivan hukkaan :D Turhista sokereista (onko niitä edes muita?!) pitäisi luopua - jos ei kokonaan niin ainakin isolta osin ohjelmoida ne puuhat viikonloppuihin. Koska muuten voin niin hyvin ja syömme monipuolisesti, onhan se vähän pöllöä syödä sitten makeita niin paljon! Ei järjen häivää.

Mutta voin suositella kokeilemaan vähän vähemmän viljan käyttöä jos tunnet itsesi vetämättömäksi, olon turpeaksi ja laiskaksi. Jos ei muuten ole tarvetta niin voin taata, että kasviksia tulee taatusti lisättyä ruokavalioon! Se jo pelkästään on hyvästä :)
Ja ottaisin muuten erittäin mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä, helpoista ja nopeista vähäviljaisista/viljattomista ruoista ja aiheeseen liittyvistä blogeista jos osaatte suositella joitakin erityisiä! Me ajateltiin jatkaa näin jatkossakin. Nykyään kaupassa käynnistä 80% ajasta kuluu hedelmä- ja vihannesosastolla. Niistä saa niin ihania lisukkeita perusruoan oheen, että olo on kuin karkkikaupassa, kun haluaisi kokeilla kaikkea uutta ja eri tyyliin valmistettuna! :D

Mutta nyt telkun ääreen. Palataan asiaan!

2.3.2014

Keittiön tuolien tuunaus

Onpas mulla draivi päällä taas tuunailujen suhteen! :D
Nyt kyytiä sai meidän keittiön tuolit, jotka ovat ulkonäöllisesti ärsyttäneet mua jo kauan. Alunperin pöytä ja tuolit olivat sellaiset kirsikan väriset ja tuoleissa oli samettinen tummanruskea pehmuste. Muutama vuosi sitten maalasimme Miehen ja isäni kanssa pöytäryhmän kiiltomustaksi ja se oli oikein piristävä ruiske sille!
Tietysti mustassa (ja etenkin kiiltäväpintaisessa sellaisessa) on omat haasteensa, mutta kaikesta huolimatta ratkaisu oli ehdottomasti vaivan väärti, vanhaan verrattuna.

Vanhasta pöydän väristä minulla ei valitettavasti ole valokuvaa, mutta ehkä osaat kuvitella sellaisen peruskirsikan sävyisen puupöydän ja tuolit.
Keittiön tuoleissa samettinen pinta on todella huono ratkaisu. Jo heti uutena huomasin miten helposti niihin takertuu kaikki lika ja niitä sai olla kokoajan hinkaamassa. Olen hankkinut niihin vuosien varrella erilaisia irtopehmusteita ja istuinalustoja suojaamaan herkkää kangasta, kunnes nyt päätin, että verhoilen ne kokonaan uusiksi.

Tässä pari kuvaa tuoleista ennen... Pahoittelut kuvien laadusta, ne on napattu pikaisesti puhelimella, kun kamerasta loppui akku kriittisellä hetkellä.


Löysin Eurokankaasta juuri sellaista valkoista nahkaa, jota olin suunnitellut tuoleihin laittavani. Se ei ollut liian paksua, jolloin kulmat olisivat jääneet tönköille taitoksille vaan nahka taipuu ja joustaa hyvin.
Sitten ei tarvittukaan muuta kuin huonekalunitoja, jollainen löytyi omasta takaa. Ja ei muuta kuin pampampam. Tuli niin hyvät, että ihan harmittaa, kun en aiemmin tarttunut toimeen!

Mikäli nahka nyt vain kestää "löystymättä" tai naarmuuntumatta, luulen, että tuo pöytäryhmä sai meillä aika monta vuotta lisäaikaa :) Aika pienillä teoilla voi saada suuren muutoksen aikaan. Toki edelleen haaveilen uudesta, isosta pöydästä ja kokonahkaisista tuoleista, mutta niiden aika saa olla myöhemmin.

Mitähän seuraavaksi tehtäisiin? :)
Mielestäni tuunaaminen on monta kertaa paljon palkitsevampaa kuin uuden ostaminen kaupasta. Tosin rahaa säästääkseen tuunaamaan ei kannata ryhtyä. Se käy monesti kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Varsinkin jos laskee omalle työmäärälleen mitään arvoa.

Itselläni on joku aisti, joka aktivoituu kirpputoreilla tai muissa käytettyjen tavaroiden aarreaitoissa: en koskaan näe tavaraa sellaisenaan kuin se siinä edessä on. Alan samantien kuvitella miten siitä saisi oman näköisen. Maalit ja kaikki niiden sävyt, kankaat, laatat, tapetit, koristelistat... Maailma on täynnä mahdollisuuksia tavaroiden tuunaamiseen! 
Tässä asiassa olemme Miehen kanssa täysin erilaisia. Hän ei nimittäin suuremmin omaa visuaalista hahmotuskykyä tai mielikuvitusta kirpputoriroinan keskellä ;) Käytänkin aika paljon aikaa hänen ympäripuhumiseensa silloin, kun on kyse jostain suuremmasta hankinnasta. Haluan kuitenkin, että suuremmat hankinnat ja muutostyöt tehdään yhteisymmärryksessä. Toisinaan saan kiitosta siitä, että jaksoin uskoa ideaani, toisinaan taas joudun kuuntelemaan Miehen jälkiviisauksia (täysin aiheesta) :D Mutta niinhän se menee. Aina ei voi onnistua, mutta kun onnistuu, se pyyhkii pois mielestä kaikki aiemmat epäonnistumiset. Kaikki tuunausta rakastavat varmaan allekirjoittavat tämän?

Keväisiä päiviä sinne! Ihanaa, nyt on jo maaliskuu!