16.10.2013

Gumboilua :)

Heippa!

Ihan alkuun kiitos uusille blogini lukijoille hyvästä valinnasta ;) ja tervetuloa mukaan!
Blogin päivitykset saa kätevästi sekä Bloglovinin että Facebookin kautta, käykää kirjautumassa tai tykkäämässä! :)

Onpa nykyään kuulkaa kiire! Viime päivistä mulla ei ole muuta muistikuvaa kuin että olen sinkoillut nuorimmaisen perässä sinne tänne kieltämässä eri paikkoihin menemisen ja siinä toisella kädellä siivonnut, siivonnut, siivonnut... Huoh. Koska meillä leivotaan ja kokataan lähes päivittäin jotain pientä tai isompaa, tuntuu, että erityisesti keittiö ja sen ympärystä on jatkuvan räjähdyksen alla. Tiskipöytää ja hellaa saa olla kokoajan luuttuamassa ja kun selän kääntää, kaikki tiskit on taas kasaantuneet odottamaan uutta pesukonekierrosta. Loputon sarka. Mutta eihän sitä jaksaisi, ellei siitä saisi maistuvaa palkintoa!
Tänään aloin tehdä gumboa, mausteista broileripataa/ -muhennosta/ -keitoksikin jotkut kutsuvat. Sisko oli jostain blogista bongannut kyseisen ruoan ja piti heti päästä googeloimaan, että mitä se pitää sisällään :) En siis ollut koskaan edes kuullut moisesta herkusta. Nyt oli sitten "hyvä hetki" kokeilla. Ohjeen mukaan valmistukseen menee 1/2 - 1h, mutta siinä ei ehkä oltu laskettu mukaan 9kk-lapsen vahtimiseen käytettyä aikaa. Reaalitulos: 3,5h ;)
Mutta oli sen arvoista, sopivasti tulista, täyteläistä ja tosi hyvillä makuvivahteilla varustettu ruoka!

Tässä kuvia kokkailuista:
Ihanat punaiset chilit toimivat jo pelkkinä koristeinakin keittiössä. Mutta tähän ruokaan niitä sai hyödyntää alkuperäisessäkin tarkoituksessaan ;) 
Tuo tulinen paprikamauste on tuliainen Unkarista, joten tällä kertaa ei tarvinnut ostaa kaupan jauheita.
Reseptissä suositeltiin chorizo-makkaroita, mutta mulle iski nuukuus kaupan makkaratiskillä. Koska tein annoksen tuplana, puoli kiloa chorizoja olisivat maksaneet 10€ (+siihen vielä lisäksi - tunnetusti halpaa -  kanaa 800g, yht. melkein 10€), päädyin ostamaan makkaroiden pikkuveljiä eli chorizo-nakkeja. En usko, että makuero on kovinkaan suuri.
Silppusin lehtipersiljaa sekä muhennoksen joukkoon että lopuksi koristeeksi annoksen päälle.
Siellä muhii kana ja nakit sulassa sovussa öljyn ja mausteiden seassa.
Joukkoon paloiteltiin paprikat, varsisellerit ja siemenistä putsatut chilit, sekä sipuli ja valkosipuli.
Ja kun kaikki ainekset olivat sekaisin, muhennos hautui puolisen tuntia. Lientä suurustettiin vähän vehnäjauhoilla ja kanaliemellä, jottei jää ihan kirkkaaksi keitoksi. 
Valmista tuli ja hyvää oli! Tein siihen riisiä kylkiäisiksi, mutta ei välttämättä tarvitse sitä. Menee mielestäni ihan tuollaisenaankin. 

Kokeilkaa! 
Varsinainen resepti löytyi täältä, mutta näitä versioita oli monia, kun vähän surffailin. Katkarapujen ystävällekin löytyi oma reseptinsä. Harmitti vähän, kun löysin sen vasta kun olin jo käynyt kaupassa, mutta kokeillaan sitä vaikka ensi kerralla :)

Vähän pitää vielä hehkuttaa näitä ihania syysilmoja! On meillä mahtava maa ja kauniit vuodenajat! Ja mitkä värit tuolla ulkona ympäröi tällä hetkellä, oli sitten kaupungissa tai maalla. 
Itselläni koko viime viikon loppupuoli ja tämän viikon alkupuolisko on mennyt oikeastaan "vain" lenkkeillessä koirien ja rattaiden kanssa, kun viime torstaina luovutin neljä viisaudenhammastani hammaslääkärille. Hän oli sitä mieltä, että reilun viikon ajan olisi syytä välttää raskasta nostelua, verenpaineen nousua yms., jotta tikatut hampaankolot eivät repeä. Oon sitten koittanut ottaa rauhassa, nautiskella auringosta ja ottaa tasaisin väliajoin pillereitä :D Oikein mukavaa vaihtelua tällainen zillailu välillä, vaikka toki mieli palaa salille jo tosissaan. Ei kävellessä kuitenkaan saa sellaista hikeä pintaan kuin salilla tai pumpissa, vaikka raitis ilma onkin tervetullutta. 

Aurinkoisia terveisiä siis täältä! Nyt 9kk on jälleen jalkalampun kimpussa. Juostavahan tässä on jo ;)

5.10.2013

Ilo liikunnasta, motivaatio tavoitteista!


Olen tässä viime päivinä pohtinut kaikenlaisia syntyjä syviä erityisesti liikuntaan, sen aloittamiseen ja siihen pitkällä tähtäimellä motivoitumiseen liittyen. Luen paljon liikunta-aiheisia blogeja, juttelen asioista eri tavoin liikkuvien ja erilaisiin tavoitteisiin pyrkivien kavereideni kanssa, ja tietenkin seuraan aiheeseen liittyvää uutisointia ympäri median. 
Miksi motivoituminen alkuvaiheessa esimerkiksi kuntosaliharrastukseen on monelle niin hankalaa? Innostuminen on toki aina helppoa, mutta kun alkuhuuman jälkeen pitäisi harrastusta jatkaa, motivaatio laskeekin kuin lehmän häntä. Luulen löytäneeni tähän ainakin yhden syyn (vaikka samaan aikaan toivon olevani väärässä):
Kuntosalille menemiseen ja siellä toimimiseen on olevinaan paljon ennakkokäsityksiä, joiden mukaisesti pitäisi osata toimia tai muuten "kaikki kattoo, että mitä toikin täällä luulee tekevänsä". Pitäisi osata tehdä oikeita asioita, pitäisi pukeutua tietyllä tavoin, pitäisi täyttää tietyt ulkonäkö- ja kokovaatimukset...

On vaikeaa motivoitua jos tuntuu, ettei paikalla saa olla omana itsenään, omalle tyylilleen tunnollisena, omien taustojensa mukaisena ja omalla (lihas)kuntotasollaan. Itselleni nuo ajatukset ovat tuttuja siltä ajalta, kun virittelin vanhan saliharrastukseni uudelleen alkuun, eli noin 1.5 vuotta sitten. Omalla kohdallani onni oli se, että gubbe on kuntosaleillut viimeiset viisitoista vuotta, joten hän oli minulle isona tsempparina laitteisiin tutustumisessa, oman treeni-identiteetin löytymisessä ja itseluottamuksen pönkittäjänä. Vaikka varsinaisesta ylipainosta en ole koskaan kärsinytkään, myös minä kävin mielessäni läpi sitä mitä muut ajattelevat, kun tulen tänne pulkannarujani heiluttelemaan ja punnertelemaan 2 - 5kg:n painoilla. Mietin myös miten tänne kuuluisi pukeutua ja millaiset vaatteet soveltuvat mihinkin touhuun. Ja jos panostaa kunnon treenivaatteisiin, näyttääkö kaksinkertaiselta urpolta, koska kroppa ei ole treenattu? Luulenko olevani jotain jos panostan merkkireleisiin silloin, kun allit löllyvät vai pitääkö ne peitellä isompiin vaatteisiin, kunnes ovat kiinteytyneet? (Näillä pohdinnoilla kulutin jo yhden suklaalevyllisen verran kaloreita ;)) Sitten lopetin pohtimisen ja menin tekemään.

Olen käynyt elämäni aikana muutamalla eri salilla ja valitettava tosiasia on, että salien kesken on suuria eroja sillä, miten "kodikas" ja vastaanottavainen tunnelma niissä vallitsee. Motivoitumisen suhteen on siis merkitystä sillä, minkä salin valitset. On saleja, joissa aloittelija voi tuntea olevansa muukalainen ammattilaiskuntoilijoiden seassa ja voi lähes tuntea katseet selkänahassa. (Jepjep, tämä ei ole kuvitelmaa, että vaatetuksia ja vartaloita arvostellaan, terveisiä sofia-ruusila-nousiainen-järjen-riemuvoitolle!)
Onneksi on myös sellaisia saleja, kuten "omani" on. Kun menet sisälle, asiakkaista suurin osa tervehtii iloisesti ja toisille treenaajille hymyillään ystävällisesti ja puhutaan arvostavasti. Tämä saattanee johtua siitä, että kyseisellä salilla käy paljon juuri niitä aivan "tavallisia kuntoilijoita" aivan tavallisissa vaatteissa, kaikissa ikä- ja kokoluokissa ja silti joukossa on myös heitä, joiden treenitausta on varmasti pitkä ja tehokas. Tunnelma on hyväksyvä ja ihmisläheinen.

Toisinaan asenne saliharjoittelua ja ennenkaikkea kehittymistä kohtaan tuntuu olevan se, että jos et nosta rautaa kuin bodari, treenaamisesi on tehotonta. Et kehity. Jumpat ja ryhmäliikunnat ovat sellaisille höpötteleville kotimammoille tarkoitettuja heilutteluhetkiä, eikä niillä OIKEASTI saa mitään tulosta. On oikein vääntää rautaa suonet pullistuen ja nauraa räkäisesti alle 20kg:n käsipainoille. TEHOA, TULOSTA ja ennenkaikkea NÄKYVÄÄ TULOSTA pitää tulla, jotta tekemiselläsi on mitään perusteluja. Aika surullista. Ja aika yksipuolinen kuva liikunnasta. En yhtään ihmettele, että hikiliikuntaan liitetään usein ajatus suorittamisesta ja että moni kangistuu jo lähtöviivalla, kun joka tuutissa painotetaan rasssskaita painoja kehittymisen mahdollistumiseksi. Mitä jos oma 5kg:n käsipaino tuntuu jo raskaalta? Mitä jos lämmittelypaino on tällöin 2.5kg? Onko treeni silloin turhaa ja pitääkö jättää painot ostamatta?

Vaikka itse olenkin salilla se, jota ei juuri ryhmäliikuntatunneilla näy (bodypumppia lukuunottamatta), joka tykkää siitä, että voi mitata kehitystään nostettujen kilojen muodossa ja joka tykkää panostaa hyviin treenivaatteisiin, en halua olla Se Treenaaja, joka arvostelee ne valinnat, jotka poikkeavat omistani. Jo ihan Hyvinvointivalmentaja-opintojeni pohjalta haluan olla se ääni, joka huutaa kaikenlaisen liikunnan ja liikkumisen puolesta, tapahtui se missä ja millaisissa vaatteissa tahansa - pääasia että tapahtuu! Täydellisessä maailmassa kukaan ei arvostelisi salille tullutta painonpudotuksen kanssa kamppailevaa tai tennissukissa treenaavaa, vaan ymmärtäisi, että hän on paljon lähempänä liikunnallista tavoitettaan kuin sohvan nurkkaan sipsipussin kanssa jämähtänyt kanssasisarensa / -veljensä.
Kaikille liikunnan tai edes salilla käymisen motiivi ei ole saada pyöreitä olkapäitä, pullistuvaa habaa tai sixpackia vatsan seudulle. On ihmisiä, jotka tuntevat salilla treenaamisen edut kropassaan ja tuntevat saavansa siitä hyötyä siitä huolimatta, etteivät tartu ärjyen tankoon ja pamauta sitä noston jälkeen lattiaan.

Tottakai on selvää, että mikäli haluaa kehitystä lihaksiston saralla, vastusta tulee olla tuntuvasti ja että määrän pitää olla noususuhdanteinen (erityisesti naisille tämän ymmärtäminen tuntuu olevan haastavaa). Ja sekin on itsestäänselvää, että ihminen tarvitsee tietyn määrän lihaskuntoliikuntaa selvitäkseen esim. tulevista vanhuuden haasteista.
Mutta ei se kaikille ole ainoa liikkumisen motiivi! Liikunnasta voi saada niin paljon muutakin kuin hauiksen, jonka ympärysmittaa mitataan hulavanteella. Liikunnasta voi saada päivän ainoan sosiaalisen kontaktin, mahdollisuuden purkaa stressiä hytkyttämällä lanteitaan, avun kiukkuiseen mieleen ja terveen punan poskille! Nämä ovat vähintään yhtä motivoivia ja tärkeitä tavoitteita kuin se, millaisia kiekkoja lataa tangon päihin.

Tärkeää olisikin, että jokainen löytäisi sen liikuntamuodon, joka sopii parhaiten omiin tavoitteisiin! Oli se salipunnerrusta, ryhmäliikuntaa, juoksua, pallopelejä... Kun selvität itsellesi tavoitteesi, on helpompi löytää sitä tukeva laji ja ennenkaikkea helpompi motivoitua siihen. Silloin et vaikeuksia kohdatessasi luovuta niin helposti ja vaikka tekemiseen tulisi pidempikin tauko, sinun on luonnollista palata oman lajisi pariin. Ja muista, että aluksi tavoite voi olla "vain" se, että tulet hyvälle tuulelle ja tunnet itsesi energiseksi! Kun siitä tulee rutiini, olet valmis lisäämään treeniohjelmistoon muitakin tavoitettasi tukevia lajeja. Siinähän niitä TULOKSIA jo onkin, ja tulee lisää :)

Oli lajisi ja tavoitteesi mikä tahansa, muista että...

Liikunnan iloa kaikille! <3