27.8.2013

Toimeliasta sairastamista ;)

Täällä ollaan taas! Ihan liian pitkä aika viimeisimmästä päivityksestä, mutta tässä nyt on ollut kaikenlaisia muuttujia matkassa...
Ensinnäkin meillä on sairastettu reilu viikko kunnon flunssaa, johon on sisältynyt kaikki mukavuudet, kuten poskionteloiden särky, solkenaan vuotava nenä, kipeät korvat ja kurkku, yskä... Taudin aloitti nuorimmainen (melkein 8kk) ja hän on ollutkin kaikkein pahiten sairaana. Valvonut joka yö kohta kahden viikon ajan 2-3h aamuyön parhaina tunteina... Vähän meinaa väsyttää äitiä ja töihin lähtevää isiäkin päivisin. Onneksi neiti nukkuu päiväunet todella hyvin. Onhan se hankalaa nukkua, kun joka paikka rohisee räkää, eikä nenän kautta kulje happi, ja tuttikin pitäisi silti pitää suussa. Mutta voi mikä aurinko hän jaksaa silti olla päivisin <3 Äkkiä siinä unohtuu oma väsymys, kun toinen hymyilee aurinkoisesti räkäjojojensa takaa :)
Omat treenit on siis olleet jäähyllä yli viikon. Juoksemassa olen käynyt, mutta nyt kun itsekin sairastuin, en hetkeen sitäkään. Huomaan olossani heti, että en ole päässyt hikoilemaan salille. Pinna kiristyy helpommin, energiaa ei ole lähellekään normaaliin verrattuna ja tulee syötyä liian pitkillä ateriaväleillä. Ja sitten kun syön, nappaan jotain (harvoin terveellistä) jääkaapista äkkiä suuhun. Sitten kierre onkin valmis ja taas väsyttää, kiukuttaa... jne.

Ai niin, nyt kun viimein muistan tunnustaa: herkkulakkomme ei yllättäen säilynyt sellaisenaan (kuulen jo teidän vahingoniloiset hymistelynne korvissani :D), ettemme söisi yhtään mitään, koskaan. Tuntui nimittäin, että ajatuksissa pyöri kokoajan vain suklaa, suklaa, suklaa. Sovimme parin ensimmäisen viikon jälkeen, että herkuttelemme vain viikonloppuna jos jotain erityistä tekee mieli ja se tapa on toiminut hienosti! Viikolla emme osta mitään herkkuja, emme kaivele kaappeja tms. Näin olemme jatkaneet nyt jonkin aikaa. Viime viikolla huomasin ensimmäisen kerran, etten ajatellut lähestyvää viikonloppua ja herkkuja lainkaan. Ei tehnyt oikeastaan mitään edes mieli. Ensimmäinen etappi siis saavutettu!

Perjantaina olimme ihanalla naisporukalla istumassa iltaa Tammelan Pancho Villassa. Meitä on sellainen viiden naisen porukka, ja sillä porukalla olemme kokoontuneet säännöllisesti jo muutamien vuosien ajan. Välillä mukaan pääsevät kaikki ja välillä vain osa, mutta perjantaina mukana olivat todella pitkästä aikaa kaikki! Voi että oli ihanaa istua pitkän kaavan mukaan, syödä hyvää ruokaa (joka ilmeisesti sokaisi minut niin, etten näköjään muistanut edes kuvata niitä blogiin... ;)), juoda isot mansikkamargaritat, vaihtaa kuulumiset ja nauraa. Tuon porukan näkemisestä saa jotenkin erityistä energiaa ja tulee aina tosi hyvälle tuulelle! Kyllä rakkaat ihmiset perheen ulkopuolellakin ovat niitä parhaita aarteita <3

Siihen nähden, että viikonloppuna sairastuin itsekin flunssaan, olen ollut kuitenkin kohtuu tehokas! Sain nimittäin järjettömän kodin raivauspuuskan ja työnsin myyntiin kaiken ylimääräisen, joka sattui silmiini. Tungin tavaraa Facebookiin, nettikirppispalstoille ym. ja olen päässyt muutamassa päivässä eroon todella isosta kasasta tavaraa! Yleensä tää kaappientyhjennystauti iskee keväisin, mutta enpä pistä ollenkaan pahakseni jos se alkaa iskeä myös näin syksyn alla ;) Lähinnä meillä on jäänyt ylimääräistä tavaraa siksi, että luovun tästä maalaisromanttisesta tyylistä, jota meillä on ollut sisustuksessa viimeiset vuodet. Kaikenlaista pikkusälää siihen tyyliin liittyen oli siis jäänyt nurkkiin: naulakoita, tuikkukippoja, tauluja, koristekirjaimia... En millään haluaisi heittää mitään käyttökelpoista roskiin, koska olen vankkumaton kierrätyksen kannattaja! Aina löytyy joku, joka saattaa tarvita juuri sen tyylistä tavaraa mikä itselle on turhaa. Meillä onkin käyty kaatopaikalla viimeksi vuosia sitten, kun siivosimme ulkovaraston :) Kaikki on mennyt myyntiin tai lahjoituksina eteenpäin.

Sisustukseen liittyen tulikin mieleeni, että nyt olisi hakusessa eteisen matto! Sen pitää olla pitkä (vähintään 2.5m) ja leveys 70-80cm. Pitää olla valkoinen, mutta mielellään helposti puhdistettavaa mallia. Ei kuvioita, lukuunottamatta raitaa ja raidatkin saavat olla vain mustaa. Tällaisia vaihtoehtoja olen löytänyt:

Elloksen malli

Mattotukun malli (toistaiseksi ehkä oma suosikkini)

Scandinavian Design Centerin ensimmäinen malli
(...ja SDC:n Svea-mattoa saa myös yli 3-metrisenä)

Scandinavian Design Centerin toinen malli

Kaikissa on hyvät puolensa toki, mutta eniten mietityttää hinta (siitä syystä tietenkin, että lapset ja koira kuljettavat niin paljon kuraa ym. sisälle, ja kylläpä hiertäisi hermoa jos matto olisi aina kuin kuraeteisen matto, eikä saisi koskaan olla arvoisensa näköinen), mutta lisäksi pitää pohtia tarkkaan tuo materiaali. Tuo viimeinen, raidallinen mallihan on muovimatto, joka voisi olla järkevä sijoitus juuri pesuhelppoutensa vuoksi, mutta onko se sitten kiva jalalle...? Elloksen matto taas on räsymatto, joka on todella inhimillisen hintainen, mutta onko se taas tarpeeksi laadukas ja pitkäikäinen kovassa käytössä, vilkasliikenteisessä eteisessä kun kuitenkin sijaitsisi? Toistaiseksi tuo Mattotukun malli houkuttaa eniten. Se näyttää napakalta, helposti imuroitavalta ja ryhdikkäältä. Meillä on lisäksi ollut tuontyyppinen matto olohuoneessa, ja se oli todella helppo pitää puhtaana. Siihen eivät jääneet edes koirankarvat kiinni. Siinä kuitenkin vähän harmittaa tuo beesi sävy, jota on valkoisen ja mustan seassa...

Mitä mieltä olette? Ja saa toki linkittää lisää vaihtoehtoja jos joku on sattumalta etsiskellyt saman tyypistä mattoa! :)

Nyt täytyy lähteä hakemaan Keskikokoinen tarhasta, hänellä on ollut tänään laulupäivä, joten saan kuunnella iltapäivän aikana kaikki laulut etu- ja takaperin ;)

Ihanaa - ja ah vielä niin aurinkoista - loppuelokuuta!





19.8.2013

Reenaa, reenaa, että mahrut porukkaa!

Hurraa-huuto sille, että meikkis kävelee taas normaalin näköisesti! HURRAAAA!!
On nimittäin ollut peba ja reidet hivenen jumissa tässä viime päivinä... Olin torstaina Tampereella WFC-salilla kaveritreenissä, jonka veti FitFarmin Kille. Mun kaveri kyseli jokin aika sitten kiinnostaisiko mua lähteä hänen kanssaan kaveritreeniin, jonka vetää PT ja jossa koetellaan rajoja ihan kunnolla. No tottakai, kuinkas muutenkaan! Ei se pelaa, joka pelkää...

Torstaina siis menimme puolilta päivin WFC:lle ja tapasimme Killen aulassa. Olimme toivoneet erityisiä vinkkejä jalkatreeniin ja saimme ihan juuri sitä mitä tilasimmekin. Ja vähän päälle.
Treeni oli ensimmäinen, jonka olen eläessäni tehnyt PT:n valvovan silmän alla. Oli kyllä loistava kokemus ja mahtava tunne huomata, että mussa on voimia yllättävän paljon, vaikka aika piilossa tietoisuudelta ovat olleetkin. Kille sanoikin, että suurin syy siihen, ettei muka jaksa nostaa jotain painotasoa tai viedä jotain sarjaa loppuun asti, on tekijän omassa päässä, henkisellä puolella. Pakko myöntää, että oikeassahan hän oli. Lupasin muuten itselleni, etten kertaakaan treenin aikana sano, etten jaksa - ja sanoin sen suunnilleen itkua vääntäen jo toisessa laitteessa :D
Olen tehnyt jalkaprässini itse aina 70kg:lla (3 x 15), mutta nyt jaksoin nostaa viisi toistoa 130kg:lla! Täytyy silti myöntää, että helppoa se ei ollut, oikeasti olin aivan varma, että mulla katkeaa suoni päästä tai pökerryn tai vähintään oksennan, mutta onneksi niin ei käynyt :) Teimme pitkiä sarjoja, ja monet laitteet pariinkin eri kertaan, joten reidet olivat täysin hyytelöä kun tunti oli ohi ja piti juosta portaat seitsemän kertaa ylös ja alas loppuverryttelyksi. Jalat vaan ei nousseet, ei vaikka kuinka käski! 
 (Pumppitangon kuva lainattu netistä. Miksi pumppitanko? En tiedä, oli nätti kuva.)

Mutta se olo, kun pääsi kotiin ja sai heivata jalat seinää vasten! Ei sitä voi sanoin kuvailla. Niin itsensä voittamisen fiilis! Reisilihakset olivat aivan kireänä vielä seuraavanakin päivänä ja rappusten laskeutuminen ym. liikkeet, joissa piti laskea paino reisien varaan, olivat ihan mahdottomia toteuttaa. Jouduin perjantaina pyytämään Miestä nostamaan vauva lattialta, kun itse en päässyt kyykkäämään niin alas :D Torstai-illan infrapunasauna ja perjantain tavallinen sauna tekivät terää, ja lauantaina olo oli jo huimasti parempi. Eilen pääsin kyykkyyn ja kävelemään jo ihan normaalisti. Äkkiä sitä näköjään palautuu kuitenkin...

Kiitos Killelle. Ja tietenkin Minnalle seurasta ja tsemppauksesta! Loistohomma. 

Lämpimästi voin suositella vastaavaa kokemusta jos teille tarjoutuu tilaisuus moiseen! Menkää mukaan :)




13.8.2013

Projekti: keittiön välitilan laatat

Ollaan asuttu tässä nykyisessä kodissa 5,5 vuotta ja koko sen ajan olen suunnitellut tekeväni jotain meidän järkyttäville keittiön välitilan laatoille. Että hyvin harkittu on puoliksi tehty ;) Olen vahvasti ollut sitä mieltä, että kyseiset laatat vaihdetaan kokonaan (ja voi olla että joskus niin tehdäänkin), mutta toistaiseksi ne saivat vain uuden maalin pintaansa - riittäköön tässä vaiheessa, koska en kestä vauvan kanssa eläessä ajatusta siitä pölystä ja rempan alla olevasta keittiöstä, jonka laattojen repiminen ja vaihtaminen vaatisi.
Tässä tuo "tyylikäs" vanha malli:
Hienoa, että ihmiset pitävät väreistä, mutta sillä, joka on aikanaan valinnut nuo vanhat välitilan laatat ja niiden värit, ei ole samanlainen sisustus- ja värimaku mun kanssa ;) Lisäksi en ole hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että on ihan okei survoa jotain vauvan sinappikakan värisiä, yksittäisiä laattoja sinne tänne epäloogisesti. Tuossa kohdassa oli nuo kolme, ja sitten allastason toisella puolella oli kaksi. Eivät tietenkään rinnakkain vaan tässä ja tuolla. Miksi, oi miksi?!
Perehdyin siis vähän tarkemmin mahdollisuuteen maalata kaakelit ja yllätyin iloisesti, että puuhaan on olemassa ihan tarkoituksen mukainen maali! Ja valkoisena toki ihan valmiiksi :) Tässä tulos:
Olemme tulokseen tosi tyytyväisiä! Keittiö raikastui yleisilmeeltään ja onnistuimme vielä tekemään laattojen pintaan kevyen pystykuvioinninkin isolla ja karkealla pensselillä. Harmi, etten saanut kuvioinnista kunnon kuvaa. Nyt tuntuu, että keittiön kaikki pikkuesineetkin tulevat esiin ihan eri tavoin kuin vanhassa versiossa.
Maali oli helppoa käsitellä ja se peitti hyvin. Maalasimme laatat kuitenkin kahteen kertaan, koska keltaiset laatat hohtivat vielä ekan kerroksen jälkeen läpi. Pyyhkäisykuiva maali oli jo 16h kuluttua, mutta kestääkseen kosteutta, sen piti kuivua 24h. Joten kolmen päivän projekti tuosta tuli, mutta aika helpolla vaivalla kuitenkin, uuteen laatoitukseen verrattuna. Mietitään vaihtoa sitten uudestaan myöhemmin, muitakin paikkoja odottaa taas taikasauvan kosketusta :)

Kun laatat saatiin valmiiksi, Mies kokkasi muikkuja. Olivat mielettömän hyviä!




Aurinkoisia loppukesän tunnelmia jokaiseen tupaan!
Palataan taas asiaan :)



11.8.2013

Hyvinvointivalmentajan todistus kourassa :)

Heipparallaa lukijat!

Ihan aluksi, huomasittekos jo uuden blogi-ilmeen? :) Olen pitkään halunnut muokata blogini ulkoisen olemuksen "itseni näköiseksi" (eli sellaiseksi hyvin yksinkertaiseksi, hehheh ;)) ja vihdoin sain aikaiseksi paneutua asiaan. Löysinkin bloggerista kivan pohjan, joka sallii selkeyden ja laajemmat tekstialueet, mutta se ei kuitenkaan silti täysin vastanut toiveitani. Halusin nimittäin blogiin myös väliotsikkopalkin, jonne voisin sijoitella muuten blogin reunoille jonoon jäävät laatikot, joista en kamalasti tykännyt. Aiemmassa mallissa piti selata postauksia alaspäin, jotta kaikki reunoilla olevat laatikot näkyivät ja niitä oli tekstiosuuden molemmin puolinkin vielä. Siitä sillisalaattimaisuudesta halusin eroon.
Koska minussa ei asu kuin alkeellinen koodari, pyysin kaveria apuun. Tämä Mr. Apulainen sitten nakuttelikin otsikot paikoilleen - tuosta vaan - ja laittoi vielä itse laatimani kuvakollaasinkin paikoilleen! Naureskelinkin, että kyllä koodaus on mahtava taito: voi puhua sujuvasti "insinööriä" ja pystyy silti samaan aikaan osallistumaan keskusteluun ja neuvomaan myös suomeksi :D Hatun nosto!
Vielä tuo blogi-ilme ei ole se valmis versio kuitenkaan. Aion vielä muokkailla fontteja, värejä, otsikoiden sisältöjä ym., mutta nyt kun sain mieluisan rungon pystyyn, ongelma on enää aikataulullinen. Viikonloppu onkin ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt asiaan paneutua. Josta pääsemmekin aasinsillalla otsikon mukaiseen aiheeseen...

Sain eilen hyvinvointivalmentajan paperit käteeni! :) Jippikajei! Olen jo pitkään haaveillut personal trainerin ammatista ja nyt on sen unelman tavoittelu aloitettu ihan konkreettisesti. Trainer4You tarjoaa seuraavan tyyppisen koulutusputken: hyvinvointivalmentaja > kuntosalivalmentaja > personal trainer. Koulutusosiot voi suorittaa joko kaikki peräkkäin tai yksitellen. Itse suoritin nyt siis vain tuon ensimmäisen, hyvinvointivalmentajan osion. Vuoden kuluttua ajatuksissa olisi suorittaa kuntosalivalmentajan koulutus. Koska olen harrastanut itse vasta niin vähän aikaa aktiivista salillakäyntiä ja tavoitteellista treenausta, tulin tulokseen, että ensimmäinen osio riittää toistaiseksi. Nyt on aikaa opetella sen osion asiat rauhassa ja soveltaa oppeja käytäntöön, ja sen jälkeen ottaa taas uutta tietoa vastaan.
Voisin lyhyesti avata vähän koulutuksen sisältöä ja opiskeluperiaatteita jos joku on suunnitellut käyvänsä saman koulutuksen.

Koulutus on siis kaksipäiväinen, molemmat päivät täyspitkiä, 8h mittaisia. Noiden kahden päivän aikana tuli tuutin täydeltä asiaa, ja pelkkää asiaa! Joukossa oli itselleni jo hyvin tuttua juttua, mutta koin myös paljon ahaa-elämyksiä, sain tukea ja oikeat faktat käsityksilleni sekä opin tietenkin myös paljon uutta. Käsittelimme seuraavia aihealueita:
  • kehon rakenne ja toiminta (suurimmat ja tärkeimmät lihakset, niiden merkitys ja tehtävät sekä lihasten anatomiaa)
  • palautuminen (verryttelyjen, venyttelyjen ja levon merkitys harjoittelussa)
  • syke- ja kestävyysharjoittelu (aerobisen harjoittelun sykerajat ja niiden alueella treenaamisen merkitys)
  • voima- ja lihaskuntoharjoittelu sekä notkeus- ja liikkuvuusharjoittelu (sopiva liikkuvuus kullekin harjoitukselle, miten liikkuvuutta voi parantaa ja mikä merkitys sillä harjoittelussa on)
  • ravinto
Jokainen asiakokonaisuus opiskeltiin ensin teoriassa, luentotilassa istuen, kokemuksia jakaen ja muistiinpanoja tehden, ja sitten siirrettiin opitut asiat käytäntöön. Vietimme aikaa siis välillä myös ryhmäliikuntasalissa tehden gymstick-treenejä sekä vatsa- ja selkälihastreenejä, ja venytellen. Kävimme myös läheisellä juoksuradalla testailemassa sykerajoja. Siinä saikin huomaamattaan 1.5h treenin :) Koulutusrunko oli rakennettu todella loogiseksi ja napakaksi paketiksi, jossa tuli kaikki tarpeellinen perustieto. Toki vielä jäi paljonkin kysymyksiä ilmaan ja kiinnostus aiheisiin kasvoi entisestään, joten sillä kipinällä siirrytään myöhemmin kuntosalivalmentajan opintoihin!
Voin lämpimästi suositella koulutusta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvoinnista, liikunnasta ja siitä miten nuo kaksi saadaan liitettyä yhteen. Itse koen saaneeni koulutuksesta sen verran hyvät perustiedot, että sillä pohjalla (+ omilla ennakkotiedoillani) pystyn jo harjoittelemaan pienten saliohjelmien tekoa kavereillekin. Pidän tärkeänä sitä, että voin laatia ohjelmia eri tyyppisille kuntoilijoille ja pääsen seuraamaan heidän tuloksiaan, koska siinä matkan varrella opin itsekin kokoajan lisää. Hyvin nöyrällä mielellä tässä lähdetään liikkeelle, ammattilaisesta olen hyvin kaukana vielä :) Mutta tekemällä oppii.
Onko joku teistä jo käynyt tuon koulutuksen? Mitä tykkäsit?

Sellainen viikonloppu mulla on takana. Tosi mukavaa vaihtelua tähän arkiseen kotiäidin rooliin! Sai nauttia aikuisseurasta ja kuunnella kiinnostavaa asiaa. Meillä oli tosi mukava ryhmähenki tuossa opiskeluporukassa ja oli kiva huomata, että kaikki olimme saman henkisiä; liikunnallisia ja tavoitehakuisia persoonia :)

Mutta nyt taidan kaivautua sohvan nurkkaan teekupin ja iltapalan kanssa. Oikein pirteää alkavaa viikkoa kaikille!

7.8.2013

HAASTE: Turvallinen koulutie pikkuihmisille!

Näinä päivinä kaupunkien keskustat, kylien taajamat ja maalaisteiden varret täyttyvät pienistä ihmisistä isoine reppuineen. Meillä Aikuisilla on sen myötä erityisen paljon muistettavaa liikenteessä. Tule mukaan haasteeseen turvaamaan jokaisen pienen ja isommankin koululaisen koulutie toteuttamalla vähintään seuraavat lupaukset:

1. Minä Aikuinen lupaan keskittyä erityisellä tarkkuudella nopeusrajoituksiin niillä alueilla, joissa pienet koululaiset liikkuvat.

2. Minä Aikuinen muistan, että pienet kansalaiset eivät törttöile liikenteessä kiusallaan. Heidän ikäkauteensa kuuluu se, että mieleen ei samanaikaisesti mahdu montaa ajatusta yhtäaikaa, ja yleensä se houkuttavin vaihtoehto vie ajatukset mukanaan. 

3. Minä Aikuinen annan pienelle ihmiselle rauhassa aikaa ja tilaa päättää mihin suuntaan hän on menossa.

4. Minä Aikuinen pyrin ennakoimaan tapahtumia mahdollisimman hyvin erityisen kriittisissä paikoissa, kuten risteyksissä, tiukoissa mutkissa, koulujen läheisyydessä jne.

5. Minä Aikuinen muistan varoa pieniä koululaisia myös talojen ja kauppakeskusten pihoissa esim. peruuttaessani autolla. Pieni ihminen jää helposti lyhyen kokonsa vuoksi huomaamatta ja saattaa singahtaa paikasta toiseen täysin ennakoimattomasti.

6. Minä Aikuinen muistan, että koulutie jatkuu ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeenkin. Muistan ennakoida tilanteita myös silloin, kun lumi on kasvattanut tienvarsien pientareet pientä ihmistä korkeammiksi, ja jää muuttanut tiet liukkaiksi.

7. Minä Aikuinen en ole niin kiireinen liikenteessä, etten ehtisi pysähtyä suojatielle ja päästää tietä ylittävää koululaista rauhassa yli. 

8. Minä Aikuinen lupaan pysähtyä kysymään tarvitseeko pieni ihminen apua, jos hän näyttää etsivän jotain tai vaikuttaa eksyneeltä. Pysähdyn myös auttamaan jos huomaan, että koululainen on satuttanut itsensä.

9. Minä Aikuinen lupaan välittömästi ja rohkeasti puuttua tilanteeseen, jossa huomaan tapahtuvan kiusaamista. Lupaan myös seurata niin kauan, että tilanne on varmasti ohi ja mahdollisuuksien mukaan pyrin auttamaan kiusatun kotiin asti.

10. Minä Aikuinen muistan, että jokainen liikenteessä liikkuva on vastuussa kaikkien turvallisuudesta! 

Oletko Sinä mukana haasteessa turvaamassa pienten ja isompienkin koululaisten koulutien?

Ps. Viestiä saa jakaa!


4.8.2013

Pikakuulumisia helteen keskeltä!

Moikka moi! 
Uhkaa venähtää liian pitkäksi nämä bloggausvälit, joten pikakuulumisia tähän väliin :)
Mies jäi lomille vihdoinkin ja ajateltiin ottaa ihan rennosti. Esikoisella alkaa ensi viikolla koulu, joten sen suurempia reissuja ei nyt enää ehditä tehdäkään, eikä oikeastaan ole haluakaan. Ihan mukavaa, kun voidaan olla vain ja tehdä sitä mitä mieleen putkahtaa! 

Tässä teille heti alkuun kukkaisterveisiä vanhempieni kukkamaalta:
Kukkamaalla on aina niin ihanaa käydä hakemassa väriä kotiin. Oli ruiskukkaa, silkkikukkaa, tillinoksia, kehäkukkaa... Valmiin kimpun näkemisestä tulee aina niin hyvälle tuulelle! :)

Kuntoilun saralle kuuluu oikeastaan hyvää ja huonoa. Motivaatio tehdä kaikenlaista on todella korkealla, mutta jostain syystä kroppa painaa tonnin! Ihan kuin kaikki lihakset olisi täytetty lyijyllä ja veto on fyysisesti ihan poissa... :( Koska henkisellä puolella jaksaisin kyllä, olen vähän viime aikoina joutunut pakottamaan itseni salille, bodypumppiin, ulkoilemaan... Tuntuu, ettei siitä kuitenkaan saa oikein virtaakaan. Mikähän ihme kausi mulla on nyt meneillään? Onko täällä muitakin aktiivisia kuntoilijoita, joilla olisi kokemusta tämän tyyppisestä kaudesta? 
Ajattelin, että olen seuraavan viikon tekemättä yhtään mitään ja laiskottelen vain, jospa siitä voimat vähitellen palautuisivat. Kuitenkin mieli palaisi salille kokoajan. 
Voihan syynä olla tämä hellekin, ja muutenkin nämä hiostavat, ukkosta enteilevät ilmat. Tuntuu, että vaikka touhuaisi vaan vähän, on kamala hiki samantien! 

Olen yrittänyt virkistää itseäni shoppailemalla vähän... Mulla on ollut pitkään jo todella huonot salikengät ja nyt päätin panostaa uusiin. Menin Stadiumiin käymään ja siellähän olikin loistavia tarjouksia! Löysin 90€:n Reebokin salikengät 25€:lla. Ehdin saada kaiken lisäksi toiseksi viimeisen parin. Hitsi, että joskus tulee ale-hankinnoista oikein erityisen hyvä mieli :) Käykääpä tekin katsomassa tähän aikaan vuodesta liikuntavälineitä ja -vaatteita koskevia alennuksia, siellä tekee todellisia löytöjä!
Kävin jo eilen sisäänajamassa nuo uutuudet ja olen todella tyytyväinen! Juoksumatolla askel kulki, eikä mätkähdellyt, kuten vanhoilla kengillä. Maastavedoissa ym. kengät antoivat myös hyvän tuen jalan sisäsyrjälle. Tässäpä nuo löytöni:
Ostin myös käsivarsinauhan puhelimelle, kun mun uusissa salihousuissa ei ole takana sitä puhelintaskua, joka vanhoissa oli. Nyt siis musatkin on helppo kuljettaa mukana, eikä johdot pyöri tiellä juoksumatollakaan :)




Asiasta kukkaruukkuun:
Mulla on nyt hirmuinen buumi vitivalkoiseen kotiin! Tämä sama buumi toistuu joka kevät ja kesä, mutta vielä koskaan en ole saanut tarpeeksi valkoista kotia aikaiseksi. Olen ollut entisessä elämässäni varmaan jääkarhu, koska voisin elää lumenvalkoisen ja kimaltavan keskellä kaiken aikaa ;) Kuten tuolla blogini Face-sivuilla mainostinkin, innostuin tuosta kidesoodaliuoksesta ihan hirmuisesti! Sillä sain kaikki pinttyneet liat pois keittiön kaapeista ja nurkista. Nyt joka paikka hohtaa. Olen siis hangannut kaikkia kotimme valkoisia kohtia viimeiset kolme päivää :D Perjantaina innostuin vielä maalaamaan meidän puunväriset lattialistat valkoisiksi. Huh, mikä homma, eikä edes valmistunut vielä kokonaan. 

Nyt kun tätä kirjoittelen, mietin vaan, että tarviiko sitä kauan miettiä mihin se fyysinen energia on kadonnut?! ;)
Nyt taidan kuitenkin pakata bikinit mukaan ja siirtyä uimarannalle nauttimaan kesän viimeisistä helteistä.

Ihanaa loppukesää ja paljon energiaa (enemmän kuin mulla nyt on) teille kaikille ihanille lukijoille!
Täytyy muuten taas hihkaista isot kiitokset tähän(kin) väliin siitä, miten iloinen olen teidän aktiivisesta osallistumisesta blogiini :) Olette loistavia! <3