27.7.2013

Mieluummin ärsyttävä kuin mitäänsanomaton ;)

No huhhuh, harvoin joutuu (eikä nytkään joudu, kunhan esitän marttyyria ;)) kirjoittamaan selittelyjä omalle postaukselleen. Viime aikoina olen saanut niin paljon lokaa niskaan tuon yhden arkista sisustusta koskevan postauksen osalta, että ajattelin kirjoittaa vähän taustoja siihen. Vaikka onhan se niin, että rapatessa roiskuu ja aina on parempi olla ärsyttävä kuin mitäänsanomaton ;) Mutta menköön nyt kuitenkin...

Alun alkaen perustin blogini lähipiirilleni, joiden kanssa jutellaan paljon kuntoiluun, sisustamiseen, kirppistelyyn, itse tekemiseen, tuunailuun, ruoanlaittoon ym. liittyvistä asioista. Blogin tarkoitus ei siis ole ollut (toistaiseksi ainakaan) rajautua vain kuntoilu-, vain sisustus- tai vain ruoanlaittoblogiksi. Lähinnä sellaiseksi yleisluontoiseksi life style-blogiksi "vain". Lähipiirini onkin ollut blogin kehittämisessä ja ennenkaikkea lukemisessa aivan loistavana tekijänä, ja myös tämä joidenkin ihokarvoja nostattanut postaus otettiin juuri kohderyhmän keskuudessa vastaan siten kuin olin sen tarkoittanutkin. He tuntevat minut ja tyylini, joten osasivat lukea sen tietty pilke silmäkulmassa :) 
Koska tämä yksi The Postaus levisi kulovalkean lailla ympäri nettiä (muutamissa blogeissa on jopa omistettu sille kokonainen oma postaus! Wau, olen imarreltu!), keskustelupalstoja, Face-keskusteluja ja jopa sanomalehtiä myöten, lukijoita tuli luonnollisesti lähipiirinikin ulkopuolelta tuhansia ja taas tuhansia. Harmillista toki, että monista kommenteista huomasi, että päätelmät oli tehty vain ja ainoastaan yhden postauksen perusteella. Mutta sitähän se on, tämä nettimaailma, ja olkoon niin. 

Olen ottanut blogissani sen linjan, että siellä en puhu kenestäkään perheenjäsenestäni / sukulaisestani nimillä, en esittele heidän kuviaan, enkä myöskään valokuvaa kotiani laajoista kulmista. Tämän linjauksen olen tehnyt ihan turvallisuussyistä. Se ei tarkoita, ettenkö sitä kehtaisi tehdä. Olen tyytyväinen kotiimme ja sen sisustukseen, vaikka tuntuukin, että aina olisi joku paikka rempallaan ja odottamassa hellän käden kosketusta. Tässä tiukassa linjauksessa on tietysti se puoli, että tuntemattomimmat lukijoistani eivät pääse kurkistelemaan millaisia me olemme tai millaista meillä ihan todellisuudessa on. Otan sen riskin ja ymmärrän, että linjaus saattaa tuottaa myös vääriä mielikuvia meistä tai tyylistämme elää.

Koska elämme alle sadan neliön asunnossa, viisi henkisenä koirallisena perheenä, meillä on vähän erilaiset säilytystilat ja huonekoot kuin useissa kartanoissa tai kahden aikuisen asunnoissa. Tämän myötä siis myös siivoaminen on erilainen toimenpide kuin isommissa taloissa. Ja koska en pidä tärkeänä valokuvata kotiani kehuja kalastelevassa esittelymielessä, tämäkin postaus sai erilaisen näkökulman: miten kaukana voidaan niinä PAHIMPINA hetkinä olla siitä sisustuslehtien tarjoamasta sliipatusta maailmasta ja miten yliluonnollisia kykyjä omaavat ne ison perheen äidit, jotka pystyvät säilyttämään tuon kauneuden ympärillään vuodenajasta riippumatta, joka ikinen minuutti. Minun näkökulmastani he ovat ufoja. Itse joudun näkemään valtavan vaivan siihen, että meillä edes kerran päivässä saavutetaan tuo kauneuden harmonia :) 
Sain palautetta, että elämme paskan keskellä ja että miten meille voi edes ketään tulla kylään. Hyvin on toistaiseksi voinut tulla ja ovat ilmeisesti tarpeeksi puhtaina lähteneetkin, koska ovat tulleet toistekin ;) Voisinhan itsekin ihmetellä missä vaiheessa nämä pioni-perheenäidit tekevät mitään esim. lastensa tai miehensä kanssa jos he kokoajan siivoavat, valokuvaavat ja postaavat kaunista kotiaan muiden ihasteltavaksi. Ja mikä tarve heillä siihen on? Mutta en halua ihmetellä, koska oikeasti se ei kiinnosta minua! Haluan, että heitä on olemassa, koska haluan lukea juuri näitä kauniita blogeja. Mistä muuten saisin sen energian raahata päivittäin vaatenyssäköitä paikoilleen ja tanssia imurivalssia kaksi kertaa päivässä?!
Syntini oli tällä kertaa vain se, että otin kuvat ENNEN tuota prosessia, kun muut ottavat JÄLKEEN ;)
No, onneksi kukaan ei ole vielä määritellyt oikeaa hetkeä valokuvata tai oikeaa tyyliä blogata, joten kannan syntini pää pystyssä :D

Postaukseni kommenteissa joku toivoi, että perustaisin juuri sellaisen arkisen blogin, shitteineen kaikkineen, mutta siihen sanon, että no way! En jaksa uskoa, että kukaan haluaa katsella kuvia jonkun tuntemattoman shiteistä omien shittiensä keskellä, oli se sitten väliaikainen tai pysyvä olotila :D Miksi ihmeessä haluaisi? Tulkoon arkisuus ja elämänmakuisuus esiin blogissani jotain muuta kautta.

Eniten ihmettelen sitä, että eräät bloggaajat ovat ottaneet postaukseni henkilökohtaisena loukkauksena.
Miten se voi olla mahdollista? Kirjoitin a) yleisesti sisustuslehdistä, en tietyistä blogeista, b) en voi haukkua henkilökohtaisesti ihmistä, jota en tunne ja jonka blogia en ole koskaan vilkaissutkaan. Tästä olen eniten pahoillani, kirjoitustani ei todellakaan ollut tarkoitettu juuri Sinulle. Eikä Sinullekaan. Sinusta puhumattakaan.

Mutta tässä oma vastineeni ja saatteeni tuolle postaukselle. Ajattelin jättää tämän tekemättä kokonaan, mutta olen aidosti pahoillani aiheuttamastani mielipahasta, joten katsoin velvollisuudekseni pyytää anteeksi julkisesti näiltä kodin hengettäriltä. Jos teette sitä minkä koette tärkeänä, jatkakaa samaan malliin. Mutta muistakaa samaan aikaan, etteivät kaikki välttämättä valitse samaa tietä, blogatessaankaan. Kyllä niitä kiiltokuvakoteja on tarjolla varmasti riittävästi kaikkiin makuihin, vaikka minä pysynkin omalla linjallani :)
Omalta osaltani jätän asian tähän ja annan kaikkien kukkien kukkia tahoillaan. Aina kun rokki soi, on niitä, joilla hameenhelmat heiluvat ja myös niitä, joilla alkaa sattua päähän ;)




26.7.2013

Pitäähän sitä ny ihmisen syödä! ;)

Hyi että! Ärsyttävää. Aloitimme Miehen kanssa nälkäkuurin. Hahhah, no ei sentään. Mutta herkkulakon kylläkin. Ehdot, säännöt ja palkinnot seuraavat:

HERKUTON / ALKOHOLITON HAASTE (22.7. - 15.9.2013 = 2kk)

* Jätetään pois kaikki herkut(*, mukaan lukien limsat, roskaruoat, alkoholi(** ym. 

       *) Herkkujen osalta poikkeuksena kyläilykerrat, jolloin on lupa ottaa kahvipöydässä yhtä valitsemaansa herkkua - kerran. Tämä sääntö oli sisällytettävä kohteliaisuussyistä, olisi aika epäkohteliasta kieltäytyä tarjottavista molempien osalta :)
      **) Sivumainintana, että alkoholi tarkoittaa meille viikonloppuisin paria lasia viiniä ja Miehelle muutamaa olutta. Mistään sen suuremmasta katkaisuhoidosta ei siis ole kyse :D

Palkinto:
Joko
* Yhteinen kuntopyörä kotiin
tai
* Jennille kunnon juoksulenkkarit / Miehelle tatuointi, josta on haaveillut jo kauan
tai
* Kahdenkeskinen risteily Tukholmaan / päivä Tukholmassa. 

Näillä ehdoilla tässä kitkutellaan. Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin, vaikka tietenkin juuri tämän lakon voimassaollessa mieleen tulee kokoajan uudet liivatekakut, joita voisi testata ja jätskiuutuudet kaupan pakastealtaassa... Mutta ehkä ne siellä säilyvät ja ovat saatavilla vielä syyskuussakin. 

Koko lakon ajatus on lähinnä se, että huomaisi eron omassa voinnissa silloin, kun ei käytä lainkaan vaaleista jauhoista tehtyjä juttuja, sokeria, ylimääräistä ja turhaa rasvaista ruokaa. En usko, että ollaan koskaan ihan pahimmat herkuttelijat oltukaan, mutta sellaisia olemme, että jos herkuttelemme, sitä tapahtuu kokoajan ja helposti enemmän ja enemmän. Silloin ostetaan suklaalevy tuolta, limsapullo täältä, leivotaan enemmän jne. 
Olen pitänyt joskus viikon mittaisen totaalisen herkkulakon ja jo niinkin lyhyessä ajassa huomasin, että herkuttelu on täysin opittu tapa! Kun ensimmäisistä lakon päivistä on selvitty, loppu menee ihan huomaamatta. Silloin ei edes muista enää kaupassa karkkihyllyä tms. :) 

Kaikenlaisia kokkauksia on tehty ennen herkkulakkoa ja sen aikana. Laitan tähän vähän kuvamateriaalia niistä. Mitään kovin eksoottista ei nyt(kään) ole valmistettu, mutta aamupaloja lukuunottamatta vähän arkiruoasta poikkeavaa kuitenkin.

Suosikkiaamupaloistani olenkin kertonut joskus aiemmin, mutta sama pätee edelleen: maitorahka eri lisukkeilla ja kunnon täytetty jälkiuunileipä, arjen luksusta!
Leivän välissä lehtisalaattia, tammenlehtisalaattia ja/tai tuoretta basilikaa, sekä tomaattia ja pippurikalkkunaleikettä. Ai niin ja juustoa. Maitorahkaa sokeroimattomalla mustikkakeitolla ja tietenkin vihreä tee. Jos ei näillä aamu ala, milläs sitten? :)
Maitorahkaan sekoittelen vaihdellen myös seuraavia:
Ihan paras vaihtoehto on tuo sokeroimaton mustikkakeitto ja siihen lisänä isoja meheviä pensasmustikoita, nammmm... Vie niin kielen mennessään - ja mitä superfoodia!
Rahkan joukossa toimii myös ananaspalat, pakastemustikat ja cashew-pähkinät. Lisäksi banaani, nektariinin palat, eri makuiset sokeroimattomat mehukeitot... Itse laitan sekaan vähän sitä mitä sattuu kaapissa olemaan ja mitä kaupassa tekee mieli. Pääasiassa hedelmiä ja marjoja. Ja aamupalana hyvä on myös rehellinen kaurapuuro, mutta itselläni puuro ei jostain syystä pidä nälkää niin hyvin pois lounaaseen asti, joten sitä syön harvemmin. Varsinkin niinä aamuina, kun menen salille, valitsen mieluummin leivän ja rahkan. 

Lounaaksi olen kokkaillut mm. jauheliha-suppilovahveropastaa:
Meillä lapsetkin syövät mielellään sieniä, joten tämä upposi tietenkin herkkusuihin kohinalla. En oikein tykkää syödä tavallista makaronilaatikkoa uudelleen lämmitettynä (se on jotenkin kovaa ja kuivaa), mutta tämä "irrallisempi versio" makaronilaatikosta toimi uudelleen lämmitettynäkin hyvin.

Tein myös lohikeittoa, jossa oli mukana paprikaa ja savusimpukoita. Liemeen tuli chilitahnaa. Sitä lorahti vähän liikaa, mutta yllättäen se ei haitannutkaan. Keitto oli tosi hyvää ja vähän vaihtelua tavalliseen kalakeittoon. (kuva on muuten tosi rakeinen, pahoittelut siitä)

Kokkailin tässä eräänä päivänä myös papu-pinaattimuhennosta, joka syötiin tuorepastan kanssa. Siitäkin tuli ihan hyvää, mutta jostain syystä vähän mautonta... En ehkä viitsi enää tehdä sitä uudelleen tai sitten täytyy kehitellä joku hyvä keino maustaa se voimakkaammin.
Luin muuten tutkimustuloksen, jossa kerrottiin, että pinaatti vahvistaa lihaksia, joten kipinkapin kauppaan ja keksimään pinaattireseptejä :)

Kasvissosekeitto on suurista suurin suosikkini, niin helppo ja nopea valmistaa! Tähän aikaan vuodesta vielä todella edullinenkin.
Tämän kertaiseen keittoon tuli perunoita, bataattia, porkkanaa ja parsakaalia. Ja paketti Koskenlaskija-juustoa. 

Kesäjälkiruokana herkkua on grillattu tai pannulla hennosti ruskistettu halloumijuusto lakkahillolla. Namskis. 





Näitä on siis kokkailtu kesän aikana, ei ihan yhtenä päivänä kaikkia ;) Päätin jossain vaiheessa, että pinoan kokkauksia erillisiin postauksiin, jotta ne on helpompi löytää jos joku saa niistä vinkkejä omaan ruokapöytään. 

Nyt taidan siivoilla vähän ja sitten hivuttautua nauttimaan auringosta! Aika ihanaa, että vielä saatiin hyvät helteet tällekin kesälle. Olihan tuossa jo muutama harmaa ja viileämpi päiväkin välissä. Tosin silloin aloin jo haaveilla kynttilöistä ja syksyn koti-illoista, niissäkin on oma hohtonsa :) Mutta kun nyt vielä on kesä, olkoon kunnolla!

Moikka, ja hyvää alkavaa viikonloppua!






     


23.7.2013

Asuntomessuilua Hyvinkäällä

Perjantaina vietiin lapset mummulaan yökylään ja lauantaina lähdettiin kahdestaan Miehen kanssa Hyvinkäälle Asuntomessuille. Olipa mukavaa ajella ilman takapenkin terroristien riidankylväntää tai kilometrin välein esitettyjä Koska ollaan perillä, oollaanko jo peee'erilllllläääää...? -kysymyksiä. 

Päästiin messupaikalle ja jätettiin auto parkkiin järjestetyille paikoille. Ennenkuin siirryimme messubussiin, kysyin Mieheltä eikö hän tosiaan aio ottaa aurinkolaseja mukaansa vaan jättää ne autoon. Ei kuulemma tarvitse, koska ei niistä ole hyötyä, kun ollaan niin paljon sisällä. Sanoin, että kyllähän me syödään ulkona ja muutenkin kuljetaan koko päivä, joten mua ainakin häiritsisi siristellä silmiä kokoajan, pääkin tulisi kipeäksi. Kuulemma lasit voi silti jättää autoon. 
Matkustimme kymmenen minuutin matkan messupaikalle ja ennenkuin pääsimme edes portista sisään, oli Miehellä "vähän kylmä, kun on aika kova tuuli", vessahätäkin pitää hoitaa alta pois ennen kiertelyä, ja ne aurinkolasitkin olisivat ehkä sittenkin olleet kätevät, aika kirkkaasti paistelee kuulemma... Lisäksi selässä itsestään muistutteli vuosia olemassa ollut vaiva. Mua niin nauratti. Ah, noita miehiä! :D Siinä vaiheessa tuli melkein ikävä lapsia ja sanoinkin, että ensi vuonna taidan valita helpomman tavan messuilla ja vaihdan Miehen seuran lapsiin ;)

Ihan kivasti reissu sitten lopulta meni ja kaikki portilla ilmenneet "ongelmatkin" saatiin hoidettua, niitä aurinkolaseja lukuunottamatta. Siinähän siristeli ;)

Itse messut tosin olivat lievä pettymys. Olin etukäteen selaillut aika paljon sisustuslehtiä, joihin poimitaan parhaat ja kiinnostavimmat palat messuista, ja olin jo siinä vaiheessa asettanut aika matalat odotukset. Ja niinhän siinä kävi, ettei messuista paljon käteen jäänyt. Lähinnä valokuvasin kivoja yksityiskohtia ja joitakin juttuja, joista sain vinkkejä omiin DIY-tekeleisiin. Yleensä odotan messuilta, että siellä olisi jotain ennen näkemättömiä ja rohkeita ratkaisuja. Mitään wow-oloa ei tullut minkään talon kohdalla, ja sisustukset olivat hyvin paljon toisiaan toistavia ja ratkaisut aika kesyjä... Tässä valokuvamuodossa messutunnelmia:
Kun astuimme messuhalliin, ensimmäiset kojut tursusivat maalaisromantiikkaa, joka sisustustyylinä tursuaa korvistani samalla tempolla, joten ekat ajatukset olivat, että ei kai tätä vaan, ei kai... Mutta ei onneksi. Vain yksi talo oli selkeästi maalaisromanttisempi tyyliltään :)

Bongasin monia ihania valaisimia, ne olivatkin mielestäni ehkä messujen parasta antia!
Aika ihania muotoja ja tunnelman luojia! :)

Hauskoja yksityiskohtia sisustuksista löytyi myös:
1) Tuo wc-paperi ja -harjateline kiinnitti mun huomion heti ensimmäisessä talossa. Niitä tuli vastaan myöhemmin muissakin kohteissa, eri väreissäkin. 
2) S-pöytä olisi erityisen kiva jos esimerkiksi perheen sukunimi alkaisi S-kirjaimella. Meidän perheessä se olisi lähinnä S-kauppaketjun mainos, joten jätetään hankkimatta ;)
3) Oven karmin listoitus on myös hauska, joskaan ei meidän sisustukseen sopiva, mutta tuohon kyseiseen kohteeseen sopi loistavasti. 
4) Viimeisen kuvan lipaston päällä oleva "peili" ei ole peili vaan telkkari. Aivan mielettömän hieno! Omaan hyvin vähän miesgeenejä, koska olisin valmis piilottamaan kaikki tekniset laitteet vähintään kaappiin, mielellään ulkoverhouksen ja eristevillojen väliin, mutta koska en ole saanut siihen lupaa, ehdotin kompromissiksi kuvan kaltaista telkkaria. Mies ehdotti lottovoittoa.

Kohteissa oli myös muutamia erityisen kauniita yksityiskohtia ja sisustuselementtejä:
Tuo vaakapanelointi oli muistaakseni erään kohteen kylpyhuoneessa. Ainakin se oli pinnaltaan sellaista kosteuden kestävää, vähän muovisen tuntuista, mutta ei näyttänyt lainkaan muovilta. Todella kaunis ratkaisu!
Ihastuin myös noihin valkoisiin kulhoihin, jotka tulivat erittäin edukseen rouhealla ja kylmällä betonitasolla, joka toimitti pöytätason virkaa. Ihana yhdistelmä!

Persoonallisin ja eniten asukkaidensa maailmaa kuvaava (ja siksi ehdoton ykkössuosikkini kaikista messutaloista!) oli ehdottomasti tämä talo, jossa oli makeita ratkaisuja: (nyt en muuten ole ihan varma onko tuo ensimmäinen maalattu maisemakuva juuri tästä talosta, mutta menee samaan rohkeuden kastiin sekin :))
Sisustus ei siis ole lainkaan meidän tyylinen, mutta kuten aiemmin sanoinkin, odotan messuilta aina jotain wow-tunnelmaa, ja tässä talossa sitä oli! Rohkeita asukkaita ja omasta sisustusmaustaan tietoisia. Koti oli alusta loppuun asti täynnä samaa henkeä :) Tämän talon sauna oli myös näkemisen arvoinen liekkikuvioineen ja laudeteksteineen. Harmillista, että valaistus oli niin kehno, ettei puhelimella saanut otettua saunasta tarpeeksi edustavaa kuvaa. 

Messuilla oli myös loistavia hyllyratkaisuja, tosin aika isoihin tiloihin rakennettuja. Tässä niistä parhaat palat:
Kaksi valkoista, vasemman puoleista on valettu seinää tehdessä jo valmiiksi hyllyrakenteeksi eli ovat kiinteitä ratkaisuja. Niiden avulla taloon saatiin kaunis tunnelma. Oikean ylänurkan tumma hyllykkö oli kiva! Tuli mieleeni tv-taso, jonka sinkkuaikoinani rakensin betoniharkoista ja tummaksi käsitellystä liimapuulevystä.Sitä on ikävä vieläkin - siis sitä tasoa, ei sinkkuaikaa ;)
Viimeisessä kuvassa on keittiön työtaso, jonka takana on hyllyt, joiden ovet aukeavat ylös rullaamalla. Kiva ja käytännöllinen ratkaisu! Yleensä keittiötasojen päällä ei ole joko mitään tai on kaapit, jotka pimentävät tason, mutta tässä oli yhdistetty kivasti molempien hyvät puolet: on säilytystilaa, mutta samalla valoisaa työtilaa, jota eivät ulospäin aukeavat kaapin ovet häiritse. 

Näitä Hyvinkään messuja on mainostettu sillä, että pihoihin on panostettu ja se piti kyllä paikkansa. Suurimmassa osassa taloja oli hienot terassit ja piha-alueet olivat tosi kauniita ja helppohoitoisia. 
Ja näkymätkin olivat kohdillaan:
Trendinä tuntui olevan korotetut pihaistutukset. Melkein kaikki kasvit oli nostettu kehystettyihin "laatikoihin" tai jos ne olivat ihan maantasalla, ne olivat japanilaistyyppisiä puutarhoja, joissa ei tarvitse ajella nurmikkoa.

Joka messuilta bongailen myös kauniita sisustustarroja tai seinätekstejä, näiltä messuilta mieleen jäi Tommy Tabermannin tekstillä varustettu taulu. Kaunis. 




Mutta ainahan messuilla tulee vastaan myös jotain, joka ei omaan makuun sovi yhtään, vaikka miten vääntäisi. Nyt sellaisia oli harvassa, koska sisustukset olivat niin kaikki-tykkää-ei-oteta-riskejä -tyyppisiä, mutta kaksi inhokkia löytyi nytkin: 
"Psykiatrin tuoli". Ei ole mun juttu, vaikka kyseinen asiakkaan mielen vuodatukseen soveltuva jakkara istuikin tähän miljööseensä tyyliltään hyvin. Ja sitten toinen ratkaisu:
Siis WHAAATT??!! Mitä ihmettä tässä on ajateltu? Neljää eri materiaalia pienessä vessassa UUDESSA talossa. Varmaan joku uusi trendi maailmalta. Mutta ei tämäkään mun juttu. Olen hieman yksinkertaisempi ihminen. 

Sellaiset messut. Muikut syötiin, oli hyviä! Namskis. 




Onko täällä muita messuilla käyneitä? Mitä te tykkäsitte tarjonnasta?

Hei, loppuviikoksi on luvattu helteitä! Jäädään odottelemaan niitä. Leppoisaa lomaa lomailijoille ja työniloa töihin palanneille! :)














16.7.2013

DIY, DIY, ihanat yrtit ja niille koti!

Bongasin jostain puutarhalehdestä ihanan yrttiruukkuportaikon, jonka heti sieluni silmin näin olohuoneessamme, isojen ikkunoiden edessä. Siitäkin huolimatta, että aloitan joka vuosi yrttien kasvatuksen 2-3 kertaa (koska ne kuolevat yhtä monta kertaa), uskoin, että juuri tuo portaikko on se, joka tuo kaivatun sävelen minun ja yrttieni yhteiseloon. Pääsevät nimittäin auringonvaloon koko päiväksi. 

Tuumasta toimeen siis. Googlailin lehdestä bongattua Kekkilän portaikkoa useammastakin eri myymälästä, mutta törmäsin kokoajan aika hurjaan hintaan: 169-189€. Siis muutamasta hassusta rimasta ja kolmesta metallitasosta saisi pulittaa pahimmillaan melkein 200€! 
"Ei käy päinsä", sanoi sisäinen DIY-ihmiseni. 
"Pakko löytyä halvempi, mutta val-mii-na", sanoi Mieheni, joka ehkä mieluummin sammuttaisi liekkejä helvetissä kuin nikkaroisi mitään. No, lähdimme toteuttamaan mieheni unelmaa löytää valmis, halpa, väreihin sopiva (eli valkoinen) ja tukevarakenteinen portaikko. Kiersimme noin neljässätoistatuhannessa puutarha- tai siihen viittaavassa myymälässä kolmen tunnin ajan todetaksemme, että nikkarointihommiksi meni. K-Raudasta sitten roudasimme kotiin kaikki häkkyrään tarvittavat materiaalit ja hintaa niille tuli yhteensä 43€.

Projekti käynnistyi. Tässä vaihekuvia:

Koska kotonamme ei ole autotallia tai muutakaan nikkarointiin soveltuvaa tilaa, olohuone toimitti sitä virkaa kätevästi. Puhumattakaan Ikean jakkarasta, joka on kuin tehty sahauspenkiksi. 
Rimojen (joita oli kahta eri mallia) lisäksi ostimme liimapuulevyä, josta tuli hyllytasot.
Mallina toimineesta Kekkilän portaikosta poiketen, halusin pystyrimat ylhäältä ristiin ja mutterin vielä nimenomaan "julkisivun puolelle", jotta kehikkoon tulee vähän "raffimpi" ilme. 
Sitten mitattiin, piirrettiin, porattiin ja sahattiin - ja aloitettiin sama alusta:
Hyllytasoihin halusin reunat, jotta juuri liikkumaan lähtenyt kuopuksemme ei pääsisi liu'uttamaan ruukkuja lattialle. Koska olen ärsyttävä pilkunviilaaja, halusin reunojen kulmat jiiriin ;)
Reunat näppärä DIY-Mies liimasi puuliimalla, koska en halunnut kehikkoon yhtään enempää ruuveja/nauloja kuin pakollista. 
Kun kehikko oli valmis, alkoi mun osuus työssä :)
Pääsin siis hionta- ja maalaushommiin. Koska meillä ei ollut hiontapaperin sisälle kääräistävää palikkaa, tein sellaisen kätevästi Duplo-legoista. Kas näin:
Hionta veikin aikaa yllättävän kauan, kun oli niin paljon kulmia ja nurkkia. Mutta vihdoin pääsin maalaamaan. Vedettiin ensin tartuntapohjamaali pohjalle
...ja sitten valkoinen, puolihimmeä maali päälle. Yksi kerros varsinaista pintamaalia riitti. Sitten kehikko kuivui 24h ja oli pyyhintäkuiva. Tulos on tässä:
Ja portaikon uudet, tämän hetkiset asukkaat :)
Halusin portaikon pääasiassa siis yrteille, mutta koska tähän aikaan vuodesta niitä saa taimina niin huonosti, krysanteemi ja rahapuu pääsivät mukaan nauttimaan kesäauringon valosta. Basilikan ostin kaupasta. Ja taidan hakea sieltä myös ruohosipulin ja persiljan, kunnes saan omat istutukset itämään tarpeeksi. Toiveena olisi saada portaikossa kasvamaan myös pieni chilipuu.
Ja säästö tässä oli siis 126-146€! Joten älkäähän ostako kaikkea mukisematta kaupasta, DIY DIY vaan!

Jottei ihana projekti menisi hukkaan, te lukijat voisitte lähettää mulle vinkkejä yrttien kasvatukseen liittyen. Mitä kannattaa tehdä ja milloin, mitä ei missään nimessä milloinkaan? Olen poropeukalo istutusjutuissa, mutta innokas oppimaan!

Kauniita ilmoja jokaiseen kolkkaan ja aurinkoa koteihin! Kuullaan taas, heippa! :)

Ps. Käykäähän liittymässä blogini sivuille myös Facebookissa, sitä kautta saatte uusimmat päivitykset heti tietoon :) Toinen reitti on tietysti Bloglovin!



10.7.2013

Food is not the enemy!

Tähän ihan alkuun kiitän ja kumarran siitä, millaisen suosion ja huomion viime kertainen postaukseni arjen sisustuskuvista synnytti! Olen aivan äimänkäkenä edelleen :D Enpä olisi etukäteen arvannut, millaiseen mittakaavaan postauksen klikkaukset nousevat, koska juttu syntyi aivan extempore-ideasta, kun laiskottelin ja yritin löytää motivaatiota kodin järjestelemiseen :) No, parhaat ideat näköjään syntyvät suunnittelematta ja bileissä on kivaa, kun ei liikaa panosta etukäteen. 
Nämä kukat ovat teille, ihanat lukijat ja kommentoijat! :) 
(kuva lainattu netistä)
Mutta. Jos viime postaus olikin kirjoitettu täysin sarkastisesti, tämä nyt käsilläoleva ei sitä ole. On tämä nykyaika kuulkaa hurjaa aikaa!
Jokin aika sitten sosiaalisessa mediassa kiersi artikkeli siitä, miten syömishäiriöisten asiakkaiden kuntoiluun tulisi puuttua kuntosalihenkilökunnan taholta. Artikkeli löytyy täältä. En ole lähelläkään kuntosalihenkilökuntaa saati syömishäiriöiden asiantuntijaa, joten tuohon asiaan en osaa ottaa kantaa. Mutta artikkeli sinänsä herätti paljonkin ajatuksia, eikä vähiten siksi, että olen itse kolmen - vielä toistaiseksi alle kouluikäisen - tytön äiti. Ja tytöthän ovat kautta aikojen olleet poikia suuremmassa vaarassa sairastua syömishäiriöihin.
Kävin viime viikolla kosmetologilla, jonka kanssa keskustelimme pitkään tästä nykypäivän fitness-buumista ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä. Kosmetologi kertoi, että ystävänsä työpaikalla, anoreksiaklinikalla, nuorin asiakas on 9-vuotias. Y-H-D-E-K-S-Ä-N VUOTIAS!! Tyttö tämäkin. Ei kuulemma halua syödä mitään, koska lihoo heti. Vanhemmat harovat harmaita hiuksiaan, koska tyttö on järkkymätön kuin kallio. Ei syö, koska lihoo.

Luen itse aika paljon kuntoiluun (ja usein siinä samalla fitness-kisoihin valmistautumiseen) liittyviä blogeja. Minua kuntoilu kiinnostaa, kisailu vartalon ympärillä ei pätkääkään. Mutta se naisversio He-man -ukon vartalosta tuntuu monessa blogissa olevan Se Lopullinen Päämäärä kuntoilulle. Näiden blogien kautta törmään usein kysymyksiin ja kommentteihin, joita näille fitness-asiantuntijoille on esitetty. Jos kommenttien kirjoitustyylistä (lue: ks-pääte korvataan x:llä, skriivataan teinislangiiiii...) voi mitään päätellä, kyseisten blogien lukijoissa on paljon myös hyvin nuoria ihmisiä. Kysymykset ovat tätä tyyliä: "Onx vaarallista jos 13-vuotiaana korvaa aterian koulussa esim. rahkalla tai protskupatukalla...?" tai "Mitä sanot siihen, kun mun yläasteen terkka väittää, ettei mun lihasten kehitys oo viä saavuttanut huippuaan, mut itse haluisin jo palavasti alkaa treenaan kehonrakennusta ihan niinku tosissaan, ju nou?"
Mitenkähän näiden lasten - sitä kun vielä ovat hyvän aikaa - päähän saisi sen järjen sanan, että sen ikäistä eivät koske kehonrakentajille räätälöidyt ruokavaliot, painonpudottajille suunnatut dieetit, urheilijoiden lisäravinteet... Tai mitkään näitä aiheita koskevat keskustelut ylipäätään.

Nykypäivänä ulkonäölle asetetaan aika kovat vaatimukset. Ala-asteikäiset pikkutytöt vertailevat sitä, kuka on luokan kaunein ja miksi, kauppojen lastenvaaterekit pursuavat pikkupikkubikineitä ja farkkuhameita, jotka hädintuskin peittävät pakarat, TV-uutisissa kerrotaan miten työpaikkarekrytoinneissa työpaikan saa se, jolla on edustavin ulkonäkö jne. Kuin sattumalta TV-ohjelmatarjontakin tuntuu pyörivän pelkän ruoan ja toisaalta painontarkkailun ympärillä. Lähes jokaisena arki-iltana tulee parin kolmen tunnin ajan erityyppisiä ruokaohjelmia: Kaapataan Keittiö, Sumarin Sikke Kokkaa, Katetaan Rakkaudella, Niki Toimii Yllätyskokkina, Jamie Oliver Kokkaa Jotain Kivaa Puolessatunnissa, Tarjoillaan Neljän Tähden Illallinen jne.jne. Namnam, nyt onkin masu täynnä ja pää täynnä hyviä ruokasuunnitelmia. 
Sitten, kun on syöty ja herkuteltu, aletaan laihduttaa: Rakkaani, Tuleeko sinusta Suomen Suurin Pudottaja-Pullukka, Dieettiä Puoli Vuotta Jutan Tyyliin, Olet Just Sitä Mitä Syöt... + tietenkin iki-ihanat dokkarit kevyinä aihepiireinä esim. "Söin itseni hengiltä", uppista vaan, sattuuhan sitä - kaikille. Hyvänen aika sentään, sanoisi kukkahattutäti. 
Ja kun kaiken lisäksi kaikki media tuntuu olevan tarjolla kaikenikäisille, vaaditaan meiltä vanhemmilta aika tarkkaa silmää ja korvaa sen kuulemiseen, milloin oma kullannuppu alkaa oireilla tai edes ajattelee ääneen näitä asioita. Pitäisi kai olla itsestäänselvää, etteivät ainakaan nuo painonpudotusta koskevat ohjelmat ole lasten nähtävillä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jos omassa kodissasi lapsille on tarjolla vain lastenohjelmat ja internetin käyttörajoitukset, onko naapurissa? Entä kaverin serkun puhelimessa?
Lapsilla kun ei ole kykyä asettaa näitä kuulemiaan ja näkemiään asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Me aikuiset pystymme jotenkin ymmärtämään, miten askeettista elämää elää ihminen, joka seitsemässä viikossa pudottaa painoa 25kg tai miten suurta sitkeyttä vaatii olla puolen vuoden ajan dieetillä päästäkseen eroon 30:sta liikakilosta. Lapsi poimii TV-ohjelmasta sen kohdan, jossa PT kovistelee Pullukkaa ja sanoo jotain tyyliin "Menitkö syömään irtokarkin kesken projektin!? Ymmärräthän, että sinun tulee sitoutua tähän projektiin tai tuloksia ei tule!" Ei ihme, että pieni potilas sanoo, ettei syö, koska lihoo.

Kai se niin on, että aina on ihmisiä, aikuisiakin, joilla mikä tahansa tekeminen on vaarana mennä "vähän yli" tai "vähän ali". Oli sitten kyse ruoasta tai liikunnasta. Ja projekti, joka oli tarkoitettu väliaikaiseksi, jääkin päälle, ja käsijarru pettää lopullisesti. Olen itse kiertänyt kaukaa kaikenlaiset ihmedieetit, joita tietysti riittää pilvin pimein. Kaalikeittodieetti (omfg!), lentoemäntädieetti (noh, tämä ei onneksi olekaan minua varten, koska olen muulla alalla, hahah), ananasdieetti (pidän ananaksesta, mutta en halua hengailla parhaan kaverinikaan kanssa liian usein)... Onhan noita. Toinen suuntaus ovat nämä muodikkaat erityisruokavaliot, joissa jätetään pois hiilarit, sokerit, viljat, liha, kala, kana, mummonmuusi ja mansikkahillo. Ja niiden loppujen, eli "sallittujen", ruoka-aineiden kohdalla kysytään vielä omalta veriryhmältä, että miten sinun mukaasi minun tulisi syödä. Ja sitten jätetään vielä veriryhmän vaatimat raaka-aineet pois. Aika ahdistavaa! 
Voihan se olla, että minustakin tulisi barbie, jos jättäisin pois viljat ja sen myötä turvotuksen, mutta kun pidän ruisleivästä ihan liikaa. Ja voisinhan jättää kokonaan pois myös sokerin, mutta kun en halua elää täysin herkutonta elämää. Vannon kultaisen keskitien ja järjenkäytön nimeen, ihan kaikessa! Hyvää, terveellistä ruokaa, sopivina annoksina ja päälle mukavaa, rentouttavaa liikuntaa, joka antaa virtaa elämään! 
Kun ihminen on onnellinen, ihminen on kaunis.

Liikutaan ilolla, syödään nautinnolla ja muistetaan relatakin :)
Tsemppiä kaikille loppuviikkoon!



 

5.7.2013

Sisustuskuvia - niitä, joita ei koskaan näe missään lehdissä ;)

No niin, olen taas selaillut uusinta Divaania silmät kiiluen. Ihania puutarhoja, mahtavia huonekorkeuksia, kauniita asetelmia hyllyjen päällä, käytännöllisiä lastenhuoneita, hymyileviä perheitä ja aina hoikka äitihahmo leipomassa pullaa beesi-valkeasta taikinasta, beesi-valkeassa keittiössään, beesi-valkea essu yllään ja vieressä hymyilee pepsodent-hymyä kansikuvamies, jonka hampaat ovat kuvassa ainoa ei-beesi-valkea asia, siitä huolimatta, että hän juo joka aamu beesi-valkean muotikahvinsa ristomattiratian beesi-valkeasta cappucino-mukista.
Näinhän se menee. Kaikki tietävät miltä näyttää hennon vaaleanpunainen pionioksa lasimaljakossa valkoisella kiiltopintaisella pöydällä silloin, kun auringon ensisäteet osuvat siihen. Harva sen on nähnyt kuitenkaan livenä. Ja kaikkihan senkin tietävät, että nämä kuvat ovat a) täysiä feikkejä photoshoppauksineen tai b) talossa on juuri ehditty siivota, jonka jälkeen koko perhe on kuollut. Eikä sotkua ehtinyt tulla.

Vain Tosi Nainen tietää miltä koti näyttää silloin, kun aurinko oikeasti paistaa ulkona ja koko kroppa on edellispäivän treenistä niin uupunut ja ruhjeilla, ettei siivoaminen innosta pätkääkään. Siinä ei paljon pionit erotu Elämän joukosta.
Se näyttää tältä! Seuraavat kuvat ovat tämän päivän parhaita otoksia sisustuksestamme, johon on hiivatti panostettu ajatusta ja aikaa! Myönnän, että photoshoppia käytin minäkin, mutta vain siihen, että yritin saada kuvista yhtä eteerisiä kuin kaikissa lehdissä, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Onko photoshoppini kentien vanha versio, vai muuten vaan viallinen? 

Meillä on kaunis, rottinkinen ja ihana keinu, jossa on hyvä istua ja johon vieraat usein ensimmäisenä hakeutuvat. Niinkö? 
Istuinosassa on ihana pehmeä lampaantalja! Talja on niin pehmeä, että jopa vaatteemme viihtyvät keinussa pitkiä aikoja putkeen, siirtymättä minnekään!

Lastenhuoneisiin olemme valinneet kaikki lelut ja kirjat sävysävyyn, koska emme tahdo, että huone leikkienkään keskellä näyttää sotkuiselta:
Salaisuutemme: olemme valinneet huoneeseen niin monia "perusvärejä", että legopalikatkin - joita on jokaisessa sateenkaaren värissä ja niiden pastelliversioissa - vain tukevat huolella mietittyä kokonaisuutta.

Panostin aikoinaan siihen, että lapsillamme olisi tukevat, hyvät ja silmäämiellyttävät sängyt. Löysin mielestäni juuri ihanat ja pääsin vielä maalaamaan ne haluamallani värillä. Valitsin vaniljanvalkoisen. Työtä siinä oli ja hikeä lensi, mutta tulos oli ihana ja kaiken vaivan väärti. Niinkö? Olisiko riittänyt vain se, että panostaa kunnon pussilakanoihin? ;)
Olen kuullut sanottavan, että eteinen on koko kodin käyntikortti ja se antaa aavistuksen kodin tunnelmasta ja siitä, mitä on odotettavissa myöhemmin vastaantulevissa huoneissa. Olen tismalleen samaa mieltä! Näin meilläkin on. 
Eteisemme hoitaa viestimisen täydellisesti. Viesti on selkeä: vaikka tiputtaisit alushoususi eteisen lattialle, kukaan ei huomaisi (saati löytäisi) niitä sieltä. Vaikka sinulle sattuisi ns. kosteusvahinko kovasti nauraessasi, älä huoli, sitä ei erota eteisen lattiamme muista laikuista vähääkään. Mitään arvoesineitä ei eteisemme lipastolle kannata laskea, sillä niitä et löydä siitä enää sen jälkeen. Tämä on koko kotimme viesti: Kun tänne tulet, vähintään hukkaat jonkin tärkeän asian, ehkä jopa itsesi.

Minua on sanottu turhan tarkaksi väriyhdistelmien suhteen ja Gubbenikaan ei meinaa millään ymmärtää, miksi kaiken pitää olla aina sävysävyyn, ei kuulemma elämänjäljet näy. No eihän ne näy, kun elämä on niin monisävyistä, vai mitä olette mieltä? ;)
Hauska pikku leikki esimerkiksi niille lapsukaisille, jotka ovat juuri oppineet laskemaan tuhanteen: montako eri väriä näet kuvassa?

Kuten aiemmin sanoinkin, ihailen aina sisustuslehtien kuvissa kaikkia kauniita asetelmia. Olisipa ihanaa osata tehdä sellainen vaikkapa omista yksittäisistä tavaroista, joihin silmä on jo tottunut ja jotka tuntuvat arjen keskellä niin... no, arkisilta. Mutta enhän minä osaa... Vai osaisinko sittenkin? Taas olin liian itsekriittinen, osasinhan - ja ihan huomaamattani:
Niin on nätti! Ihan turhaan välttelin asetelmien tekoa...

On se arki vaan ihmisen parasta aikaa, kun sitä saa viettää silmäähivelevässä ympäristössä :)
Mutta nyt taidan näin perjantain kunniaksi alkaa taas kiillottaa julkisivuamme ja muokata kotimme hieman vähäsävyisemmäksi. Ihan vaan siksi, että voin sitten taas tunnin kuluttua aloittaa alusta siitä ensimmäisestä huoneesta. Ellen sitten ole sattumoisin löhöilemässä auringossa rannalla... 

Ja Sinä, joka elät arkeasi sisustuslehtien kaltaisissa beesi-valkeissa pioniviidakoissa, heitäpä viestillä. En ole koskaan aiemmin nähnyt ufoa! ;)

Moi.





3.7.2013

Lahjaidea jakoon

Ihka ensimmäinen, ja tietenkin hurjan rakas kummityttöni täytti kahdeksan vuotta ja askartelimme hänelle lasten kanssa yhden osan lahjasta :) Oli mukavaa antaa jotain itse tehtyäkin, kun usein tulee lahjat ostettua kokonaan valmiina.
Tässä idea jakoon jos mietitte mitä lahjaksi sen ikäiselle lapselle, joka osaa jo lukea.

Päällystimme 31kpl tulitikkurasioita lahjapaperilla ja koristelimme rasiat tarroilla. Jokainen rasia myös numeroitiin numeroilla 1-31. Päivänsankari saa avata yhden rasian joka heinäkuun aamu, joulukalenteri-tyyliin :) Rasioiden sisälle rullasimme lyhyitä viestejä, jotka sisälsivät positiivisia ajatuksia, pieniä tehtäviä, muistoja vuosien varrelta... Lisäksi rasioihin laitettiin kuhunkin kaksi nallekarkkia. 
Ostimme kannellisen lasipurkin, jonka kannen maalasimme spray-maalilla iloisemman väriseksi. Rasiat keräsimme sikinsokin purkkiin, jotta sankari saa joka aamu etsiä oikean päivän rasian.

Tässä projekti kuvina:

31:stä tulitikkurasiasta tulee muuten aika paljon tulitikkuja ;) Onneksi on pimenevät syysillat taas tulossa niin eiköhän nuo tule ensi kevääseen mennessä käytettyä tässä kynttiläfanin perheessä.

Ikean lasipurkin tylsänharmaa kansi sai uuden, pinkin ilmeen.
Nätimpiä nuo rasiat noin ovat kuin millään viivakoodilla varustettuna ;)
Viestit kirjoitin koneella ja leikkasin kuviosaksilla vähän nätimmiksi.
Valmis purkki paketoitiin sellofaniin ja suljettiin satiininauhalla.

Suosittelen lahjaideaksi kesän päivänsankareille ja miksei joululahjaksikin. Tai voisihan tuosta versioida joulukalenterinkin... Kummityttö oli tykännyt kovasti ja on avannut vasta muutaman rasian :)

Että sellainen idea. Moi taas!