30.5.2013

Aurinko armas!!!

Voe jehu mikä hellepäivä ja aurinko sinisellä taivaalla meitä hemmotteli eilen, ja siltä näyttää myös tänään!
Koska kukaan itseään rakastava persoona - vaikka olisikin toipilas - ei tällaisella ilmalla ole sisätiloissa, minäkin raahasin nuhaisen kroppani takapihalle ulkopuuhiin. Puutarhaahan en edes omista, pelkän tylsän nurmikkopläntin ja muutaman puskan vain, mutta hyvin löytyi pariksi tunniksi kuopsutettavaa siitäkin.

(Juu, tiedän, tarvitsen jalkahoidon ;))

Eipä ollut kunto kummoinen vielä, pienikin kyykkiminen laittoi puuskuttamaan, mutta henkisesti oli ihanan  rentouttavaa kuopia maata peffa pystyssä. Aurinko porotteli selkään ja ehti ajatella kaikenlaista. Koska olen life style -ohjelmien suurkuluttaja, ihailen aina esim. Eden- ja Huvila & Huussi -sarjassa tehtyjä pihoja ja terasseja. Olisipa ihanaa omistaa sellainen pikkukylän tanssilavan kokoinen terassi, jonne kutsua kavereita juhlimaan! Vähän on matkaa vielä meidän "terassilla" siihen visioon, mutta ehkä ensi kesänä sitten toteutamme sen haaveen. Ensi kesänä jo kuopuskin kävelee, joten "lisähuone" takapihalla tulisi varmasti kovaan käyttöön. 

Illalla teimme kesän ensimmäisen kävelylenkin jäätelökauppaan! Kyllä silloin on lämmin jos kauppaan lähtee vain ja ainoastaan jäätelöostoksille :) Söinpä sitten oikein kunnon suklaaällötyksen: Geisha-tuutin. Aina sitä himoitsee ja aina sen jälkeen tulee ähky olo, varsinkin nyt, kun oon tässä uudessa elämässäni muutenkin syönyt paljon vähemmän makeaa. Kolme suosikkijäätelöäni järjestyksessä ovat ehdottomasti
1. Juhlatuutti
2. Geisha-tuutti
3. Valkosuklaa-Magnum

Päivän päätin kupillisella vihreää teetä ja itsetehtyä porkkanapiirakkaa. Ulkomuoto järkyttävä, maku erinomainen...


Mutta eipä tässä ihmeempää tällä kertaa. Vaikka olenkin näin ihana ja makea tyyppi, en minäkään elä pelkällä jätskillä ja piirakalla, joten loppuun vielä päivän ruokakuva ;)

Eli reilusti maustettua jauhelihaa, kasvissekoitus ja viime syksyn suppiksia, ja kananmunaa tottakai :) Hyvää, helppoa, nopeaa, terveellistä ja mitä vielä... värikästä!
Ai niin, yhdessä aiemmassa postauksessani kerroin niistä meidän lasten yhteissynttäreistä ja lupailin herkkukuvan. Muita en muistanut kuvata, mutta kakun sentään:


Kyseessä oli siis pizzakakku. Idea ei ole oma, se on löytynyt Ulla Svenskin Unelmakakut-kirjasta, mutta toteutettiin kakku omalla täytteellä ja koristeluilla. Täytteeseen tuli Mascarpone-juustoa, tummaa suklaata rouheena, kokonaisia vadelmia, kermavaahtoa ja toki (vanilja-)sokeria. Pizzalaatikko saatiin paikallisesta pizzeriasta. 
Tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin :) Tehtiin kyseinen kakku jo vuosia sitten ensimmäisen kerran, mutta silloin siitä tuli liian paksu, eikä se siten oikein saanut pizzan olemusta. Nyt onnistui vähän paremmin. Kokeilkaa! On aika helppo tehdä, kun koristeeksikin voi valita mitä vaan tarjolla olevia karkkeja. "Juustoraaste" on valkosuklaaraastetta ja "tomaattimurska/ketsuppi" on vadelmamarmeladia. 

Nyt varmaan ihan oikeasti pitäisi päästä sinne salille ja lenkille jo pikkuhiljaa, kun postauksissa suurimman prosentuaalisen osuuden saa herkut ;) Jäätelö, piirakka, kakku... Tän blogin pariin kannattaa siis hakeutua jos haluaa huolehtia henkisestä hyvinvoinnista samalla kun fyysinen rapistuu ;)
Mutta vakavasti puhuen, ostin polvituen, jota aion kokeilla juoksulenkillä, kunhan tästä paranen. Luotto on suuri, koska tuki vaikutti hyvin napakalta. Olisko mahtavaa jos pääsisin vielä tänä kesänä juoksemaan, jeah! Sen lisäksi alkaa se aiemmin mainitsemani HST-treeni, joten eiköhän tässä vielä saada treenipostauksiakin herkkujen vastapainoksi.

Nyt moimoi ja aurinkoon! 
Mahtavaa lähestyvää viikonloppua ja erityisesti hyvää lomaa teille, joilla sellainen alkaa! :)







27.5.2013

Sisustuskriisejä:)

Kun tässä kerran sairastellaan niin mietitään sisustusjuttuja välillä :) Tässä ehtii pohtia kaikenlaista, kun huilailee sohvalla ja katselee kotia nurkkia myöten. 
Sisustaminen on ollut mulle lähellä sydäntä aina, ihan nuoresta asti. Mielestäni parasta teini-iässä kotona oli se, kun keksi omaan huoneeseen jonkun uuden huonekalujen järjestyksen ja sitä myöten sai tauluille ja Jason Donovanin, New Kids On The Blockin ym. julisteille uudet sijoituspaikat. Harmillista vaan, että meillä oli lapsena erittäin käytännölliset(!) kirjoituspöytä-sänky-yöpöytä-kirjahylly-combot, jotka eivät siis ihan hirveästi sallineet tilaa mielikuvitukselle ja huonekalujen veivaamiselle. Muutaman variaation kuitenkin aina keksin ja niiden turvin päästiin sisustelemaan muutaman kerran vuodessa. Muistan vieläkin sen tunteen, miten kiva oli tulla koulusta kotiin ihan kuin "uuteen kotiin", kun oli vain vaihtanut huonekalujen paikkaa :) Silloin tosin jo muistan ajatelleeni, että taidan kuulua siihen ihmisryhmään, joille tunneasiat menevät aina järjen edelle eli varmaan aikuisenakin tulen hankkimaan huonekaluja, jotka eivät ole sidoksissa toisiinsa, eivätkä vaadi koko setin vaihtoa jos yksi osa ei miellytä. Näin olen toiminutkin. Pöytä saattaa olla tuolta, sohva täältä ja muut sieltä täältä. En kuulu edes merkkitietoisiin huonekaluasiantuntijoihin. Joten mua on turha kutsua kylään ja esitellä kalleimpia huonekaluhankintoja toivoen, että tietäisin merkin kuultuani niiden arvon :D Sillä ei ole mulle mitään merkitystä onko jokin esine tai huonekalu Vepsäläiseltä, Stockmannilta, Ikeasta tai kierrätyskeskuksen lavalta. Mulle tärkeintä on fiilis, joka huonekalusta välittyy. Vaikka se on kallis, mutta hurmaava, se vie mun sydämen täysin samalla tavoin kuin kierräyskeskuksesta hankittu ilmainen/halpa ja hurmaava tuote :) Olen myös aika vaihtelunhaluinen, joten senkin takia pitää olla mahdollisuuksia muutoksiin.

Tällä hetkellä elän voimakasta sisustuksellista kriisiaikaa. (Eli sitä aikaa, jolloin mieheni sulkee automaattisesti korvansa kämmenillään, haroo hiuksiaan ja haluaa puhua jostain muusta ;)) Ehkä johtunee siitä, että olen taas kotona kaiket päivät ja ehdin kiinnittää huomiota kaikkiin yksityiskohtiin, jotka mielestäni vaatisivat "vähän pensseliä"... Kriisin syvin olemus juontaa juurensa siitä, että olen armottoman kyllästynyt maalaisromanttiseen tyyliin, jota meillä on ollut vuosien ajan enemmän tai vähemmän. Ei nyt ehkä ihan siinä mittakaavassa kuin alan lehdistä tai ohjelmista voisi päätellä, mutta peruslinjana on kuitenkin ollut valkoinen, maalaisromanttinen tyyli. Nyt se tulee korvista ja kaipaisin tilalle vähän "raffimpaa meininkiä". Löysin muuten Art4u:n valikoimista aivan mahtavia tapettivaihtoehtoja, joista tässä muutama fiilistelykuva:

Concrete - Life on solid ground
 Old brick wall
(^ Tämän ilmeisesti saisi siis myös musta-harmaa-valkoisena, joka olisi meidän vaihtoehto)

White flakeoff paint
Aika makeita printtejä, vai mitä tykkäät? Mutta harmillisen tyyriitä, kuten arvata saattaa. Pitää etsiä huokeampi vaihtoehto :)
Jos jollakulla lukijalla on vinkkejä vastaavan tyylisistä tapettikuoseista, kuulisin mielelläni!

Kuitenkin suurin sisustuksellinen harmistukseni aihe sijoittuu tällä kertaa olohuoneeseen ja se on sohva. Sohvassa sinänsä ei ole mitään vikaa, rungossa siis (on tukeva ja ryhdikäs), mutta sohvan päällinen on menneen talven lumia. Meillä on Ikean 3-istuttava Ektorp, eli hyvinkin huokean hintainen sohva, josta sen puolesta raaskisi luopua vaikka kokonaan nyt, kun päällisillekin pitäisi tehdä jotain - käytännössä ostaa tai teettää/tehdä uudet. 
 EKTORP 3:n istuttavan sohvan päällinen IKEA Helppo pitää puhtaana konepestävän irtopäällisen ansiosta.
Olen siis seikkaillut lukuisilla huonekalusivustoilla ja koittanut etsiä uutta sohvaa. Mikään ei kuitenkaan tunnu yhtä kivalta, ulkonäöllisesti tai lompakossa. Olemme ehdottomasti löhöilysohva-persoonia, joten mikään pikkusievä laatikkosohva ei tule kyseeseen. Sohvassa pitää olla muhkeutta, tilaa ja rento ulkomuoto. Nämä kaikki yhdistyvät Ektorpissa ja siksi en millään raaskisi siitä luopua. Yksi vaihtoehto olisi myös reilun kokoinen kulmasohva, mutta siinä tulee vastaan vähän sama ongelma kuin lapsuuden kodin käytännöllisessä hylly-sänky-combossa: se hallitsee koko huonetta. Miksei sitten saisi hallita? Niin, miksei... Olisko tää taas sitä mun vaihtelunhalua?

Leikittelin ajatuksella, että ompelisin Ektorpiini itse uudet päälliset. Hauska leikki, mutta pelottava siitä tulee silloin, kun oikeasti alan toteuttaa sitä. Ja niin käy usein ajatuksille, joilla ensin vain leikittelen ;) Kuten olen kertonutkin, rakastan suunnattomasti sitä, että saan tehdä itse jotain näkyvää. Siksi heittäydyn aika usein isoihinkin projekteihin. Tämä voisi sinänsä olla aika inhimillinen projekti, koska meillä on olemassa yhdet päälliset tuohon sohvaan, jotka eivät enää tule käyttöön. Niistä saisin loistavat kaavat! Hmm... Pitäisikö kokeilla... Uskaltaisinko... Jos sattuisin vaikka onnistumaan, sillä riemulla jaksaisi taas monta vuotta :)

Plussat ja miinukset projektille:
+ Saisin tehdä itse jotain näkyvää pitkästä aikaa
+ Jos lopputulos onnistuu, se on mielettömän mahtava tunne
+ Voisin päällystää "ison kangasosan" eri värisellä kuin tyynyosat (valmiit päälliset ovat vain yhtä kuosia)
+ Saisin pitää suosikkisohvamallini
+ Uudelleenkäyttö ja tuunaus kunniaan!
- Hirmuinen epäonnistumisen riski
- Tulee lopulta kalliimmaksi kuin ammattiompelijan käyttö
Plussia löydän enemmän. Apua. Tuleeko leikistä totta? 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Laitelkaahan kommenttia/sähköpostia (tervettatouhua@gmail.com) jos on vinkkejä näihin juttuihin liittyen. Erityisesti innostun ompelijavinkeistä Pirkanmaan alueella. Ja tietysti noista tapettikuoseista!

Mutta nyt täytyy taas huilailla hetki, ettei vallan ala heikottaa. Aika kurja tällainen kevätflunssa. Tylsää myös, kun ei pääse salille tai ulos. Yleensä flunssa kestää mulla jopa toista viikkoa ja siihen vielä kunnon toipuminen päälle. Pöh ja pah, taas tulee pitkä tauko pumppaamiseen...
Mutta lippu korkealle ja hellekelejä kohti! Moi :)


26.5.2013

Sairastuvalta päivää!

...ja nythän on sitten vuosisadan flunssa! Vilustuin ilmeisesti perjantaina, kun hepsuttelin liian kevyessä asussa eräässä virallisessa juhlatilaisuudessa ja olo kruunautui vielä eilen vietetyissä häissä... Häät olivat rakkaan ystäväpariskuntamme häät, ja voi että morsian oli kaunis! Kuin espanjalaiskaunotar tummissa hiuksissaan ja vaaleassa puvussaan. 

Tämä postaus jää kovin suppeaksi siitä johtuen, ettei ole koko viikonloppuna kokkailtu itse, saati ehditty / päästy salille, mutta palataan, kun alkaa taas vointi kohentua. Nyt peiton alle kuuman juoman ja nenäliinapakkauksen kanssa... :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!


23.5.2013

"Life is short: run fast!"

Otsikossa aika hyvin kiteytettynä viimeisen viikon arkiohjelma. On juostu paikasta toiseen sellaista kyytiä, että salitreenaamisellekin tuli viikon totaalitauko kuin luonnostaan. Ei hjuva. 
Toissapäivänä sitten pääsin vihdoin salille ja se tuntuikin juuri siltä kuin viikon treenitauon jälkeen tuntuu - hyvässä ja pahassa. "Nyt on ehtinyt kivasti palautua edelliskerrasta", riemuitsin kun menin pukukoppiin. Mihinkään ei edellinen treeni kolotellut eikä kiristellyt, ou jeah. Fiilis oli tehokas ja motivoitunut, enkä meinannut malttaa soudella lämpöjä edes alkuun (lämmittely on DNA-biologian jälkeen maailman tylsintä, joskin pakollista). Mieli paloi tangolle ja erityisesti pariin uuteen laitteeseen, jotka otin ohjelmaani pari viikkoa sitten.
Kun latasin painot laitteeseen ja vetäisin ekat puserrukset lapoja lähemmäs toisiaan, iski hirveä adrenaliinivyöry. Että tää on niin kivaa, että tää on niin parasta! Siinähän se sitten meni euforiassa reilu tunti ja tuntui taas kuin olisin Maailman Vahvin Nalle.

Mutta seuraavana päivänä sitten tunsinkin pitäneeni viikon tauon. Yllättävän suuri merkitys on viikon tekemättömyydellä ja lepuuttelulla silloin, kun tehdään tällaista "tavallista" treeniä kuin mä teen, eli koko kroppa treenataan joka kerralla. HST-treeniin viikon-kahden tauot toki kuuluvatkin, mutta siinä painojen jaksotus on erilainen kaikin tavoin. Mun olisi tarkoitus siirtyä HST-treeniin kesän aikana. Siitä sitten enemmän silloin. Voin silloin julkaista esim. treeniohjelmani, kun sellainen saadaan luotua. Siippa on treenannut HST:llä viime ajat ja kehuu miten tuloksia syntyy nopeasti, ja näkeehän sen toki myös :) Vinkkinä siis muillekin, joita kiinnostaa tavoitteellinen salitreeniohjelma, joka vie kehitystä eteenpäin tasaisesti. Mitatkaa maksimipainot ja laatikaa ohjelma tuon linkin takana olevan ohjelman mukaiseksi!





Tässä esikoiseni näkemys äidistä. Hameessa en olekaan vielä salilla käynyt, mutta voisin kokeilla, kun se kerran noin hyvältä näyttää ;)

Tuli muuten mieleeni, että mulla on vielä aika paljon tekemistä vatsan seudun kanssa ja oon panostanut salikäynneillä tosi paljon vatsa- ja selkälihaksiin. Ihan jo vauvan kantamisenkin vuoksi... Mutta hitsi, että siihen kuntoon kuin muutama teinityttö meidän salilla, en ole vatsalihaksiani saanut. Mua huvittaa sellainen pieni porukka teini-ikäisiä tyttöjä (hirmu kauniita, hoikkavartaloisia tyttöjä viimeisen päälle treenikuteissa - eli kateellinenhan mä vain olen) jotka monella salikäynnilläni ovat olleet siellä samaan aikaan. Heillä on niin hyvät vatsalihakset, että kun he matolla punnertavat vatsoja, he pystyvät samaan aikaan keskustelemaan normaalilla (ei puuskuttavalla) äänellä iPhoneensa. Kumpa mäkin vielä joskus! Jos ja kun mä teen vatsoja, mulla menee siihen kyllä ihan koko energia sillä hetkellä. Hiukset on sekaisin, kasvot on punaiset ja oksennus meinaa nousta kurkkuun. En vastaa sulle, jos siihen väliin yrität soittaa. Tosin en kuulekaan sitä, kun puhelin on pukukaapissa. Mutta on tää epäreilua miten treenaaminen käy jo työstä tässä iässä, ei nuorilla vaan... ;)

Viikon ruokakuva:


Luin tän postauksen juuri ja tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä, asiasta puhumattakaan. Sori vaan. Nyt voit mennä tekemään sitä mikä äsken jäi kesken. 
Kesäkurpitsa on muuten tän kesä juttu! On se ollut tuttu jo aiemminkin, mutta nyt kehtaan esitellä sen jo muillekin :)

Hyviä treenejä kaikille ja mahtavaa alkavaa kesää! Ensi viikolla päättyy jo toukokuu, on tää hurjaa...





18.5.2013

Ruokaa, ruokaa, ruokaa... Mutta missä treenit? ;)

Oi oi oi, mitä pinaatti-fetajuustopastaa tein tänään! Löysin reseptin joskus aikoinaan Soseessa-blogista ja nyt oli hyvää aikaa kokeilla.
Aivan törkeän hyvää, vaikka valitettavasti muskottia ja tuoretta basilikaa ei meidän pienestä lähikaupasta löytynytkään.. Basilikan ostin maustepurkissa ja muskotin jätin pois. Pinaatinkin tein pakasteversiosta, mutta joskus voisi kokeilla tuoreestakin. Parasta on, että tääkin resepti oli jälleen kasvisruokaresepti! Täytyy myöntää, että onhan niitä näköjään muutamia maistuvia kasvisruokiakin :)

Tässä fiilistelyä päivän kokkailuista: 

Sipuli ja valkosipuli paistetaan voissa...

Pinaatit tosiaan tällä kertaa pakasteena, mutta hyvin toimi niilläkin :)

Fetajuustoksi valitsin ihan kunnon juustoa, ja jätin kauppaan ne purkitetut kuutiot, jotka eivät maistu yhtään fetalta...

Lopputulos oli herkullinen! Kuva tosin on huono, kun oli jo niin kova nälkä, että varmaan käsikin tärisi kuvatessa :)

Tällaisella on siis herkuteltu tänään. Huomenna herkutellaan jollain ihan muulla, kun on lasten yhteissynttärit. Kakkukin saatiin valmiiksi juuri äsken. Ehkä niistä herkuista kuvia myöhemmin :)

Treenaamaankin pitäisi ehtiä taas. Koko viikko on mennyt sen osalta ihan harakoille. Maanantaina kävin pumppaamassa ja spinuilemassa, mutta muuten onkin sitten lähinnä syöty... Tosin aivan erinomaisia ruokia! Vantaan Jumbossa La Famigliassa vetäisin tällaisen huikean lohipastan


Ja samaisena iltana niinikään Jumbossa (Parillassa) hervottoman hampurilaisaterian... Tää on sitä annoskokojen tarkkailua parhaimmillaan ;) Ruokaa mättäessä katseltiin miehen kanssa, kun ohi kulki Slovakian kiekkoilijoita edestakaisin kauppakeskuksen käytävillä. Eivätpä siinä vaiheessa tienneet, että saavat seuraavana iltana turpiin suomalaisilta. Mutta eipä siitä pelistä sen enempää...

Lopuksi vielä viikon neulomiskuva :) Tein esikoiselle kännykkäpussin, koska kuulemma kännykkää on hankala kuljettaa pyörän etukorissa, varsinkin sateella ;) Lähti vähän lapasesta tuo koristelu - ihan vaan yksi kukka siihen piti tulla...


Mutta nyt unille, että huomenna jaksaa juhlia :) 
Ja huomenna tsempit Suomelle, ja moimoit Ruotsille!


8.5.2013

It's not a diet, it's called eating healthy

Tämän tyyppisillä pöperöillä on menty nyt kolmatta päivää: 

Lounaaksi ja päivälliseksi kasviksia ja vähän protskua. Oli hyvää! Maustoin jauhelihan reilulla otteella chiliä ja tuoretta timjamia.

Välipalan virkaa toimittaa Ehrmannin rahka ja (sokeroimaton) mehukeitto. Ennakkokäsitystäni maittavampi eväs!

Iltapalan valitsin ihan sisustukseen sopivaksi ;) Eli vaaleavoittoista, tottakai. Vielä kun kanapihvin ja proteiinipatukan löytäisi harmaan sävyisenä niin mätsäisi ympäristöön vielä paremmin... :)


Ja koska mieleeni on nyt jo hiipinyt ajatuksia suklaamoussesta ym., ihan kiusallani laitan tähän kuvan myös aika viimeisen päälle herkullisista jälkkäreistä. Tämä on siis kuvattu laivalla muutama viikko sitten, vaikka ei mulla mitään sitä vastaan olisi jos tähänkin ruokaremppaan sisältyisi näitä... Tälläkin hetkellä muistan elävästi miltä nuo toffeekakkuset maistuivat. Pitäiskö lähteä laivalle...?

Mutta höyrytelläänpä nyt ensin kuitenkin muutamat kasvikset ja paistetaan vähän kanaa. 

Nautitaanhan muuten keleistä, huomenna lupasi jo sadetta! Päiväkodissa yksi täti kertoi lukeneensa, että Suomeen on tulossa joku uusi jääkausi, joka ei onneksi ihan historian vastainen ole, mutta joku pidempi ja selkeästi kylmempi kausi kuitenkin. Tilaan näinä päivinä menolipun Mombasaan.

Ps. Neuloin meidän 4kk:lle tossut, jotka sopivat kevään farkkumuotiin. Uu-la-laa ;)


6.5.2013

Ruokaremppaa pukkaa :)

Se ois kuulkaa maanantai ja uudet kujeet edessä! 
Mun viikonlopun ajatukset on pyörineet ruoan ympärillä.. Kuulostaa sekopäiseltä, mutta onneksi ihan terveellä tavalla kuitenkin ;) Oon jo pitkään suunnitellut ryhtyväni ruokaremonttiin. Nyt vasta alkaa henkinen kantti olla siihen valmis. Suurin ongelmani ei enää nykyään ole herkuttelu tai edes rasvainen ruoka vaan lähinnä annoskoot. Koska olen kaiket päivät kotona, homma menee usein niin, että ensin syön hyvän ja terveellisen aamupalan (tästä en tingi ikinä!), mutta sitten tunnit hurahtavatkin siivoillessa, vauvan hoitopuuhissa, netissä surffaillessa jne. Lopulta huomaan, etten ole syönyt moneen tuntiin, mulla on tolkuton nälkä, teen ruoan ja syön ihan liian ison annoksen kamalalla vauhdilla! Ja sehän ei voisi enää enempää väärin olla... Nyt päätin, että annoskoot pienenevät ja turhat hiilarit vaihtuvat proteiiniin. Lisäksi tsekkaan entistä tarkemmin mitä lautaselleni lappaan. 
Olen siis viikonloppuna käyttänyt melkoisen määrän aikaa netissä surffaillessa ja lehtiä selatessa, ja suunnitellut millaisella ruokavaliolla lähden liikkeelle. Kuntoilupuoli mulla on ihan kondiksessa. Käyn reippailla vaunulenkeillä 5-6h/viikko, käyn kuntosalilla 2-3h/vko ja sen lisäksi pari kertaa viikossa teen jonkun aerobisen treenin (yleensä spinning). Enempään ei tällä hetkellä aika anna myöten, vaikka olishan tuolla "omalla salilla" vaikka mitä motivoivia tunteja menossa :).

Päivittelen tänne sitä mukaa uusia ruokakuvia, kun niitä tulee. Päälinja tulee olemaan se, että kasvisten määrä lisääntyy entisestään, pasta ja riisi kuuluvat enää vain treenipäiviin ja hedelmien osuus välipaloilla tulee lisääntymään. Kai se nyt sit pitää vielä toteuttaakin, kun tuli se tänne kirjoitettua ;) 

Koska tänään on spinning- ja body pump -päivä, aamu alkoi tukevalla annoksella kaurapuuroa ja (sokeroimatonta) mehukeittoa. Herkkuyhdistelmä! Aamuisin en puuron kanssa ole kovin tarkka annoskoosta. Jos aloitan päiväni kehnolla tai liian köykäisellä aamupalalla, olen huomannut sen vaikuttavan suorassa suhteessa naposteluun päivän aikana. Ei hyvä. Eli kunnon aamupala takaa terveellisemmät annokset päivälläkin! 


Ja tietenkin mukana tässä ruokahaasteessa kulkee piinkova kolmikko, joiden kanssa olen ollut ystävä jo vuosia:

On muuten ihan ykkösvalinta tuo Massin DailyMulti jos haluaa kattavan ja helpon monivitamiini- ja hivenainevalmisteen! Kuten kuvastakin näkee, purkki kestää yhden hengen käytössä kokonaisen vuoden. Meillä kesto on puolet siitä, kun on kaksi käyttäjää, mutta silti hintansa väärti. 
Lisäksi vihreä tee kulkee mukana aamuin illoin, juon mustaa teetä oikeastaan enää vain kylässä jos ei vihreää ole tarjolla (kahvia en siis juo lainkaan). Nuo Forsmanit ovat teemaailmassa oma ykkössuosikkini.
Ja vesi nyt tottakai. Se on ystävä öisin, aamuisin, iltaisin, treenin aikana, sen jälkeen ja muuten vaan. On se kyllä aika hienoa, että täällä Suomessa voidaan vaan hanasta laskea puhtaat juomavedet, eikä tarvitse pullojen kanssa läträtä :)
 
Laita postia (tervettatouhua@gmail.com) jos jotain tulee mieleen! Ennenkaikkea haluaisin vinkkejä vastaavaa aihetta käsittelevistä, hyväksi todetuista blogeista. Niitä lukisin mielelläni :)

Mahtava aurinkoinen päivä, ei malta enää istua koneella, joten heippa tällä erää!

Ps. Lenkkeiltiin lasten kanssa viime perjantaina läheisen järven rantaan auringosta nauttimaan ja eväitä syömään. Vein mukanani muutaman virkatun kukan, joista tuli kivoja kuvia "oikean luonnon" keskellä. Esikoiseni muuten mulahti pohjettaan myöten kyseiseen järveen, joten lyhyeen loppui se rentouttava retki ;)
Tässä maistiaisia: